Eurokriisin hoito nakersi unionin laillista perustaa

Talouskriisi ravistelee Eurooppaa jo kuudetta vuotta. Eurokriisitutkijat Kaarlo Tuori ja Klaus Tuori selvittävät tuoreessa kirjassaan, miten talousunioni on muuttunut kriisitoimien aikana.

– EU-tason kontrolli on lisääntynyt ja jäsenvaltioiden finanssi- ja budjettipoliittinen autonomia on kaventunut. Näin on tapahtunut erityisesti tukea vastaanottaneissa valtioissa mutta myös tukea antaneissa euromaissa,  tiivistää unionin tilan professori Kaarlo Tuori.

Miten tässä näin kävi?

Elettiin nousukautta. Pitkään luultiin, että talous on muuttunut tasapainoisemmaksi ja että rahapolitiikka on aiempaa tehokkaampi keino hallita talouden kasvun vaihteluita.

Selitys saattoi kuitenkin olla tavallista pidemmässä nousukaudessa, jota inflaatioon keskittynyt rahapolitiikka vielä voimisti. Pitkien taloustrendien negatiiviset vaikutukset euroalueella voimistuivat ennen kriisiä ja vielä sen aikanakin. Tasapainoisen kehityksen jatkuminen kohti toimivaa valuutta-aluetta osoittautui utopiaksi.

Euroopan raha- ja talousliiton EMUn väljät jäsenyyskriteerit ovat tutkijoiden mukaan osasyy tilanteeseen.

– Jäsenvaltioiden taloudellinen rakenne ja kyky toimia talousunionin asettamissa puitteissa poikkesivat toisistaan merkittävästi. Tätä ei kuitenkaan otettu riittävästi huomioon raha- ja talousliiton jäsenyyskriteereissä, sanoo tutkija Klaus Tuori.

”Hätä ei lue lakia”

Euromaiden johtajat ovat sittemmin yrittäneet paikata virhettä lisäämällä EU-tason kontrollia. Eräs tärkeimmistä muutoksista liittyy niin sanottuun no-bailout-sääntöön, jonka mukaan yhden maan velat eivät voi siirtyä toisen maan maksettaviksi.

Vuonna 1992 allekirjoitettu Maastrichtin sopimus antoi EU:lle valtaa ennen kaikkea yhteisessä raha- ja valuuttakurssipolitiikassa mutta osin myös jäsenvaltioiden finanssipolitiikassa. Sopimus jätti jäsenvaltioille finanssi- ja budjettipoliittisen itsemääräämisoikeuden, mutta kielsi samalla unionia ja muita jäsenvaltioita ottamasta velkoja vastattavakseen.

Kriisi on johtanut no-bailout-säännöstä tinkimiseen. Komissaari Olli Rehnin mukaan se oli väistämätöntä.

– Maastrichtin sopimus perustui järjettömälle ajatukselle, että kriisejä ei koskaan syntyisi. Ei ollut mitään välineitä kriisin hoitamiseen. Kaikesta huolimatta tämä oli huonoista vaihtoehdoista paras vaihtoehto, sanoo Rehn.

Periaatteiden joustaminen on näkynyt erityisen selvästi Euroopan keskuspankin toiminnassa.

– Euroopan keskuspankki on ottanut tai joutunut ottamaan selvästi suuremman roolin kuin riippumattomalle asiantuntijaorganisaatiolle kuuluisi, Klaus Tuori toteaa.

The Eurozone Crisis -kirjan julkistamisseminaarissa paikalla olivat myös professori Sixten Korkman ja EU-tuomioistuimen julkisasiamies Niilo Jääskinen.

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta