Helsingin yliopiston sosiologian dosentti Riitta Högbackan kirjassa esitellään tutkimus kansainvälisen adoption unohdetusta osapuolesta: lapsen luovuttavista biologisista äideistä. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa keskitytään lasten adoptioihin Afrikasta Eurooppaan, ja samalla globaalin pohjoisen ja etelän väliseen eriarvoisuuteen. Se kertoo kansainvälisestä adoptiosta sekä laajemmin siitä, miten eriarvoisuus ja köyhyys vaikuttavat mahdollisuuksiin olla äiti.
Adoptiojärjestelmässä korostetaan vahvasti länsimaista ydinperhettä, johon mahtuu kerrallaan vain kaksi vanhempaa ja lapset.
- Biologiset äidit ja suvut jäävät helposti kokonaan ulkopuolelle, eikä heillä ole mitään oikeuksia esimerkiksi tietojen saamiseen lapsesta adoption jälkeen, Högbacka sanoo.
Biologisilla äideillä oli tutkimuksen mukaan erilainen perhekäsitys, jossa lapsi ei aina välttämättä asu äitinsä kanssa, vaan muu suku osallistuu aktiivisemmin.
- Valtaosa äideistä olisi halunnut tietoja, ja he ajattelivat kaukana olevia lapsiaan ja odottivat heidän jossain vaiheessa palaavan etsimään sukuaan, Högbacka kertoo.
Adoptiovanhemmat joutuivat
taktikoimaan
Biologisten äitien perspektiivi poikkesi huomattavasti adoptiovanhempien ja adoptiojärjestelmää edustavien sosiaalityöntekijöiden näkökannoista. Adoptiovanhemmat jonottivat adoptiolasta vuosia ja joutuivat taktikoimaan maavalinnoissaan ja ennakoimaan jonojen tilanteita lapsen saadakseen.
- Keskittyminen siihen, mistä lapsia ikään kuin anonyymisti saisi nopeammin, johti myös biologisten äitien tilanteen sivuuttamiseen. Sama toistui adoptiososiaalityöntekijöiden käytännöissä, joissa perheen etsiminen lapselle alkoi tarkoittaa adoptioperhettä, ei esimerkiksi hoivaa laajennetun perheen parissa, Högbacka sanoo.
Biologisille äideille apua
lapsen pitämiseen
Jotta kansainvälinen adoptiojärjestelmä toimisi oikeudenmukaisesti ja ottaisi huomioon myös lapsen alkuperäiset perheet, sitä olisi tutkijan mukaan uudistettava.
- Biologisten äitien oikeuksia olisi vahvistettava. Heille pitäisi ensin tarjota konkreettista apua lapsen pitämiseksi. Näin varmistettaisiin, että tilapäisiin taloudellisiin ongelmiin ei tarjottaisi heti pysyvää lapsen siirtoa.
- Tämän jälkeenkin olisi adoptiota tarvitsevia lapsia, koska aina on lapsia, jotka eivät koskaan voi asua omassa perheessään. Heille adoptio on mahdollisuus saada perhe, Högbacka jatkaa.
Tutkija adoptioäitinä
harvinaisessa tilanteessa
Tutkimusta varten on haastateltu 35 eteläafrikkalaista lapsen adoptioon luovuttanutta äitiä neljällä eri alueella, 10 eteläafrikkalaista adoptiososiaalityöntekijää ja 30 suomalaista adoptiovanhempaa, joista puolet oli adoptoinut Etelä-Afrikasta.
Tutkija itse on eteläafrikkalaisen lapsen adoptioäitinä ollut sekä tutkimuksen kohde että sen tekijä. Tutkimusmenetelmänä on ollut myös ”käänteinen haastattelu”, jossa biologiset äidit ovat voineet esittää tutkijalle henkilökohtaisiakin kysymyksiä.
Julkaisu:
Riitta Högbacka: Global Families, Inequality and Transnational Adoption: The De-Kinning of First Mothers. London: Palgrave Macmillan.
http://www.palgrave.com/gp/book/9781137524744#otherversion=9781137524768
Lisätiedot:
Riitta Högbacka
Puh. 050 5478252
riitta.hogbacka@helsinki.fi