Ykköshaave on oman viskin kansainvälinen läpimurto, sanoo yliopiston pellon ohrasta laatuviskiä valmistava Kai Kilpinen

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 04/2025. 

Kuuntele juttu Soundcloudissa tai Spotifyssa.

Ohrapelto ei ehkä ole ensimmäinen asia, joka Helsingistä tulee mieleen. Sellaisiakin pääkaupungissa on, ainakin Viikissä. Osa Helsingin yliopiston tutkimustilan ohrasta päätyy kuuden kilometrin päähän Hermanniin, Teurastamon alueelle.

Siellä sijaitsee kaupungin ainut viskitislaamo. Helsinki Distilling Company tahtoo käyttää viskiinsä paikallista ohraa.

Yksi tislaamon perustajista, Kai Kilpinen, on Helsingin yliopiston kasvatti. Hän pääsi vuonna 1996 humanistiseen tiedekuntaan opiskelemaan Suomen ja Pohjoismaiden historiaa. Sitä edelsi pari karsiutumista valtiotieteellisestä. 

— Pääsykoe oli sinä vuonna muuttunut. Ei luettu enää tiettyjä kirjoja vaan annettiin teemoja. Se tuntui sopivan minulle paremmin kuin kirjojen opettelu ulkoa.

Opinnot sujuivat hitaasti ja puuskittain. Alkuvaiheessa Kilpinen kävi kuuntelemassa luentoja, joita ei sitten koskaan tenttinyt. Sen sijaan ainejärjestö Kronos ja Wiipurilainen Osakunta vetivät mukaansa. Lämpimimmät opiskelumuistot ovat historianopiskelijoiden ulkomaanmatkoista, joita yliopiston opettajat vetivät.

Kipinä graduun tuli sivarin koulutusjaksolla

Osakunnassa toimiessaan Kilpinen innostui säätiömaailmasta. Hän oli mukana muuttamassa osakunnan rahastoja säätiöksi ja vaikutti vuosia säätiön hallituksessa.

Pian hän siirtyi työhön Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukuntaan, joka on nykyisin Säätiöt ja rahastot ry. Kilpinen pyrki osaltaan lisäämään säätiömaailman avoimuutta ja kehittämään hallintoa.

Työnantaja lupasi merkittävän palkankorotuksen, kunhan Kilpinen valmistuisi. Gradu 1960-luvun aseistakieltäytymisestä tulikin valmiiksi vauhdilla keväällä 2007. Työtä ohjasivat professorit Juha Siltala ja Laura Kolbe.

Kilpinen suoritti siviilipalveluksensa Ateneumin av-vahtimestarina. 

— Joku kipinä graduun tuli sivarin koulutusjaksolla Vaasassa. Siellä puhuttiin siviilipalveluksen historiasta sekä Jehovan todistajista, jotka laitettiin aikoinaan vankilaan. Se jäi mieleen, ja sitten aiheesta ei löytynyt oikein mitään.

Yksilöön kohdistuva vallankäyttö oli kiinnostanut pitkään Kilpistä. Hän muistaa omaa nuoruuttaan 1990-luvulla vapauden lisääntymisen aikana.

Kymmenisen vuotta sitten Kilpinen törmäsi lehtijutussa mainintaan gradustaan. Hän päätti tarkistaa, menikö asia niin kuin juttu sanoi ja jäi lukemaan vanhaa tutkielmaansa. 

— Ajattelin, että tämähän on ihan kelpo tekstiä.

”Haluamme myös korostaa olevamme urbaani tislaamo”

Pitkien työsuhteiden säätiömaailmasta Kilpinen päätti nelikymppisenä ryhtyä yrittäjäksi: hän perusti yhtiökumppaniensa kanssa pientislaamon vuonna 2014. Se valmistaa viskiä, giniä, akvaviittia ja lonkeroa. Sillä on myös oma baari Teurastamolla.

Perhetausta vaikutti, Kilpinen arvelee. Isä oli harrastanut viinejä jo silloin, kun Alkon valikoima oli niukahko. Äiti teki uransa konservaattorina, ja Kilpinen on aina pitänyt käsillä tekemisestä. Kumpikin vanhemmista oli opiskellut, muttei valmistunut yliopistosta.

Yrityksen nimeksi tuli asiapitoinen The Helsinki Distilling Company. Kilpisen mukaan Helsinki-sanalla on maailmalla hyvä klangi — vaikka Helsingin sijainnista ei olisikaan tarkkaa tietoa.

— Haluamme myös korostaa olevamme urbaani tislaamo.

Viikkiläinen ohra on osa yrityksen paikallisuutta korostavaa brändiä. Hyperlokaalia viskiä, kuten yritys asian ilmaisee.

Tuotteiden nimet henkivät niin ikään asiallisuutta: Helsinki Dry Gin, Helsinki Whiskey Rye Malt, Helsinki Long Drink Blood Orange & Vodka ja niin edespäin. 

— Kai me olemme pohjoismaisen funkkisajattelun läpitunkemia.

"Tätä työtä tehdään omilla makuhermoilla"

Tislaamon perustaminen osoittautui helpommaksi kuin monet tutut etukäteen varoittelivat. Lomakkeita piti lähettää ja lukuisiin kysymyksiin vastata, mutta mihinkään kafkamaisuuksiin yrittäjät eivät törmänneet, vaikka aikaa paloikin. 

— Prosessi oli suoraviivainen ja selkeä.

Alkoholimarkkinoinnin säätely sen sijaan aiheuttaa joskus pulmatilanteita. 

— Aina joutuu pohtimaan, saako tällaisen kuvan laittaa verkkoon vai ei.

Koska väkijuomien markkinointi on Suomessa tiukasti rajattua, tislaamo yrittää hankkia mahdollisimman paljon julkisuutta muilla keinoilla. Haastattelupyynnöt — tämäkin — ovat tervetulleita, ja mediaan pidetään yhteyksiä myös oma-aloitteisesti.

Tällä hetkellä Kilpisellä on kaksi päätyötä. Ensiksikin hän on tislaamon master blender, joka vastaa viskin kypsyttämisestä ja sekoittamisesta ja tuotteen laadusta. 

— Valitsen tynnyrit varastosta ja mietin mitkä viskitisleet sekoitetaan keskenään. Useamman kerran kuussa käyn maistelemassa näytteitä ja teen niistä merkinnät. 

Kun tietynlaisiin tynnyreihin laitetaan tiettyä tislettä, saadaan vaikkapa kuuden vuoden päästä toivotunlaista viskiä, Kilpinen kuvaa. Työtä tehdään omilla makuhermoilla. 

— Iso osa duunista on makumuistia.

On valtavasti eri vaihtoehtoja, joista tuote lopulta syntyy

Toinen päätyö on vastuu brändistä. Kilpinen kertoo, että yhtiön brändi on kehittynyt hänen ideoidensa pohjalta. Ja sitten on erilaisia talonmiehen tehtäviä ja edustustehtäviä, välillä juhlaviakin. 

— Olemme saaneet palkintoja myös designista.

Vuonna 2018 Olvi osti yrityksestä enemmistön ja myöhemmin loputkin. Iso pörssiyhtiö vei hieman toiminnan ketteryydestä mutta antoi yritystoiminnalle selkänojaa. 

— Viskibisnes on hyvin pääomavaltaista. Viskiä pitää tehdä varastoon vuosien ajan, ennen kuin voit myydä sitä.

Yritys valmistaa kaikenlaista alkoholia, mutta viski oli varsinainen syy siihen, että se aikoinaan perustettiin, ja tuotteista viski vetoaa Kilpiseen edelleen eniten. 

— Viskin valmistuksessa on niin paljon eri vaiheita: mäskääminen, tislaaminen, kypsytys, sekoitus — valtava määrä eri vaihtoehtoja, joista pullotettu tuote syntyy.

”Nuoret juovat vähemmän, mutta laadukkaampaa”

Vuonna 1973 syntynyt Kilpinen edustaa Suomen historian kosteinta sukupolvea. Hän ei toivo ennätyksen rikkoutumista. Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuinka nuorten juominen on vähentynyt. 

— Nuoret juovat vähemmän mutta laadukkaampaa. Meilläkin käy tastingeissa parikymppisiä tyyppejä maistelemassa viskejä ja cocktaileja. 

Kilpinen myöntää, ettei ymmärtänyt samassa iässä laatujuomista juuri mitään. Tärkeintä oli, että drinkeissä riitti paljon viinaa. 

— Tervehdin muutosta ilolla.

On hänellä sentään viskimuistokin 1990-luvulta. 

— Oltiin kavereiden landella, tehtiin rosvopaistia ja siinä haudutellessa ja nuotiota ylläpidettäessä juotiin pullo Lagavulinia. 

Viskillä on edelleen aika maskuliininen imago. Kilpinen kertoo kuitenkin, että naisten määrä viskiseuroissa on kasvamaan päin. 

— Cocktailkulttuurin nousu on varmaankin houkutellut viskin pariin nuorten lisäksi naisia.

2010-luvulla Suomessa alkoi ginibuumi, jossa The Helsinki Distilling Company on mukana omilla ginituotteillaan. Gini nautitaan lähes aina osana gin tonicia. Toisin kuin tynnyreissä hitaasti valmistuvan viskin, ginin saa markkinoille nopeasti. 

Humanisti osaa löytää ja jäsentää tietoa

Kilpinen toivoisi näkevänsä enemmän humanistitaustaisia yrittäjiä. Monessa muussa maassa humanisteja arvostetaan työmarkkinoilla enemmän kuin Suomessa. 

— Humanistisen koulutuksen paras puoli on se, että osaa löytää ja jäsentää tietoa. Sillä pärjää.

Suomessa ajatus koulutustaustasta saattaa olla aika rajoittunut. Markkinointia tekeviä kiinnostaa usein, onko Kilpinen opiskellut kauppatieteitä. Vastaus tulee humanistilta vaivattomasti. 

— Olen tehnyt näitä hommia kymmenen vuotta ja luonut kansainvälisen brändin. Jotain tästä asiasta tiedän. 

Tulevaisuuden ykköshaave on oman viskin kansainvälinen läpimurto, Kai Kilpinen kertoo. Myös väitöskirja pyörii joskus mielessä. 

Historian opiskelu on saanut Kilpisen arvostamaan pitkiä aikavälejä. Katse kauemmaksi luonnehtii niin säätiömaailmaa kuin viskibisnestä. Joissain yrityksen tynnyreissä muhii tislettä, josta syntyvä viski on valmista vasta kun Kilpinen on eläkeiässä.

— Pidän siitä, ettei tehdä kvartaalihommaa, vaan tässä työssä tavoite on aina jossain tulevaisuudessa ja täytyy ajatella pidemmälle kuin monessa muussa työssä. 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.