Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2023.
”Kestävä ruokajärjestelmä on se, mille palan ja minkä vuoksi olen valmis valvomaan öitä”, sanoo työelämäprofessori Reetta Kivelä.
”Kun opiskelijana mietin, mitä minusta tulee, vaihdoin luonnontieteistä elintarviketieteisiin. Halusin ymmärtää, mitä varten teen asioita.
Minulle merkityksellinen on planeetta Maa. Ruokaan liittyy myös terveys, enkä kehittäisi epäterveellistä ruokaa. Motivaationi tulee ruokajärjestelmän kestävyydestä.
Väitöskirjassa minulle annettiin ratkaistavaksi ongelma, joka vaivasi kaurajuomia. Löysin syyn sille, miksi kauran beetaglukaani usein pilkkoutuu säilytyksessä. Se oli uusi asia, jota jouduin todistamaan. Professori kysyi, että ymmärränhän kirjoittaneeni kolmen väitöskirjan verran. Minulle ei ole tärkeää työn määrä ja muoto vaan merkitys.”
Omassa yrityksessä arvot saavat olla tinkimättömät
”Minulle sopivat alut, kun luodaan jotakin mitä ei ennen ollut olemassa.
Nyhtökaura sai alkunsa, kun ystäväni Maija Itkonen kysyi, voisiko valmistaa kauralihaa. Hätäni maapallon puolesta oli alkanut, kun nuorena luin Kansainvälisen ilmastopaneelin raportteja, mutta ilmastotuska ei kanavoitunut senhetkiseen työhöni.
Silloisessa työelämässä oli hörhö, jos halusi ilmastollisesti kestävää ruokaa. Kun perustimme oman yrityksen, meillä sai olla niin tinkimättömät arvot kuin tahdoimme. Tuotekehittäjä Anna Häkämiehen kanssa kehittämäni Nyhtökaura lanseerattiin Suomessa 2016.
Eri ihmiset ovat hyviä jatkamaan. Parhaassa tapauksessa innovointi jatkuu, mutta jos jäädään pyörittämään olemassaolevaa, katson, mitä muuta on tarjolla.
Lähtööni Gold & Green Foodsin teknologiajohtajan paikalta vaikutti myös start up -maailman nopeatempoisuus. Tunsin tarvitsevani välillä pitkiä ajatuksia. Sain niitä, kun tein e2 Tutkimukselle raportin elintarvikeyritysten menestystekijöistä.
Sitten tulikin puhelu maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaanilta Ritva Toivoselta. Hän kysyi, kiinnostaisiko työelämäprofessuuri. Kiinnosti kyllä. Haluan auttaa opiskelijoita ja tutkijoita, joilla on haaveena saada oma keksintö tuotteistettua.
On harvoja, jotka ovat tehneet koko matkan laboratoriosta valmiiseen tuotteeseen asti. Ymmärrän, mitä kuuluu sekä tutkimukseen että tuotekehitykseen ja kaupallistamiseen. Ja vielä siitä eteenpäin: miten tuotekehitys viedään tuotantoon ja miten innovaatio nousee.”
Mieti mikä motivoi!
”Toivon, että opiskelijat ratkaisisivat suuria ongelmia eivätkä käyttäisi resursseja pieniin.
Pidän tärkeänä, että opiskelijat miettivät unelmiaan, motivaatiotaan ja arvojaan. Kannattaa keksiä ratkaisu siihen, mitä on nähnyt elämässään, eikä siihen, mistä ei tiedä mitään.
Itse lähden ongelmanratkaisussa liikkeelle datan keräämisestä ja annan mielen vaeltaa. Luen julkaisuja otsikko- ja tiivistelmätasolla, niin etten uppoa heti mihinkään liian pitkäksi ajaksi. Luotan asiantuntijaintuitioon, joka lähtee työstämään saamaansa tehtävää.
Esimerkiksi kuluttajatuotetta kehittäessäni saatan seurata, mitä ja miten ihmiset syövät ja ajattelevat ja mitä kaupoissa on. Luen paljon, ja niin uutisista kuin kirjallisuudesta tulee pieniä asioita omaan ajatteluun. Se on laatikon täyttämistä.
Jos kyse on testattavasta asiasta, pyrin nopeasti testaamaan. Muuten voi käydä niin, että edistän suotta jotakin, joka ei toimi.
Keskustelen ihmisten kanssa — asiat kristallisoituvat vuorovaikutuksessa. Lähden ideoimaan tiimin tai työparin kanssa, ensin kauempaa, sitten kohti tiiviimpää. On tärkeää tarkentaa ja sitten taas mennä takaisin isoon kuvaan, kunnes ratkaisun kanssa on rauhallinen mieli.
En halua mennä ensimmäistä tietä pitkin. Otan usein palikat uudelleen pöydälle.”
Umamin maku vakuutti
”Asioiden aukaisu saattaa olla rasittavaa muille, ja yritän ottaa huomioon prosessin kulkua ja resursseja. Tärkeää on kuitenkin vakuuttaa itseni, jotta voin jatkaa. Olisi vaikeaa kehittää tuotetta, jonka olemassaololle en löytäisi merkitystä.
Nyt työskentelen työelämäprofessuurin ohella innovaatiojohtajana Nordic Umami Companyssa, jota olin viime vuonna perustamassa. Kehitämme mahdollisimman herkullista makua mahdollisimman vähällä energialla.
Idea sai alkunsa jo silloin, kun minä ja Outi Mäkinen mietimme Gold & Greenissä, miten Nyhtökauraan saisi lisää makua. Soija ei sopinut brändiin. Outi lähti myöhemmin testaamaan, ja kun hän vuosien päästä pyysi puutarhaansa maistamaan mustaa lientä, maku oli vakuuttava.
Kotonani lapset käyttävät paljon soijaa. Huomasin, että mauste- ja umamikastikkeissa ei ollut kilpailua eikä paikallisuutta.”
Jämät raaka-aineina
”14 prosenttia ruokaketjusta ei mene kuluttajalle, vaikka on syötävää.
Kasvispohjaisen maun kehittämisen lisäksi ratkaisemme ruokahävikkiongelmaa. Saamme raaka-aineemme sivuvirroista. On rikkonaisia ja rumia kasviksia, kuoria ja muita jämiä, oluentuotannon mäskiä ja kauran myllytyksessä jäävää ainesta, jossa on jyviä ja hiutaleita.
Patentoidussa menetelmässämme pilkomme proteiineja ja muita molekyylejä fermentoimalla. Ensi vuonna on tarkoitus laajentaa tuotantoa.
Yksittäiset ruokainnovaatiot ovat kuitenkin vain pisara meressä, kun on kiire saada laiva kääntymään. Tarvitaan sitä, että monet toimijat lähtisivät samaan suuntaan. Esimerkiksi viljelyssä pitäisi tukea pinta-alan sijaan pellosta saatavaa ravitsemusta ja hyvinvointia. Nyt valinnat ovat liiaksi kuluttajan harteilla.
Yhtäkkiä on pystytty vähentämään sähkön kulutusta, vaikka sitä ei olisi uskottu vuosi sitten. Jos lihan hinta nousisi niin kuin sähkön, mitä tapahtuisi?”
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.