Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 04/2025.
Grönlannin ja Panaman havittelu, Venäjän mielistely ja tullisota koko maailmaa vastaan. Nämä Donald Trumpin puuhat ovat ällistyttäneet, mutta niiden taustalla on sama syy: kilpailu Kiinan kanssa.
Yhdysvallat on nähnyt Kiinan strategisena kilpailijana jo George W. Bushin ajoista, toteaa kansainvälisten suhteiden väitöskirjatutkija Niki Sopanen. Finanssikriisin jälkeen Kiinan kehitys alkoi huolestuttaa lännessä.
— Kiina vakuuttaa yhä, ettei se uhkaa ketään. Silti Xi Jinping on keskittänyt valtaa itselleen ja ottanut tiukan kuriotteen puolueesta, armeijasta ja yhteiskunnasta. Alkoi myös uiguurien ja toisinajattelijoiden sorto ja pullistelu Etelä-Kiinan merellä. Taiwanin palauttamisesta puhuttiin jo ennen Xin kauttakin.
Barack Obaman taktiikka oli vahvistaa sotilaallisia suhteita Japaniin, Etelä-Koreaan, Filippiineihin ja Indonesiaan. Trump puolestaan uskoo tullien voimaan. Niitä hän iski ensimmäisen kautensa aikana sekä Kiinalle että liittolaisille, ja sama meno on jatkunut toisella presidenttikaudella.
Oudot tullit
Trump syyttää muita maita USA:n kauppataseen alijäämästä ja haluaa palauttaa valmistavaa teollisuutta Yhdysvaltoihin. Viime kaudella Trumpin tullit eivät olleet menestys eikä työpaikkoja palannut.
Nyt on puhuttu niin sanotusta Mar-a-Lagon sopimuksesta, jossa tavoitteena olisi pienentää alijäämiä heikentämällä dollaria ja saada muut maat sijoittamaan Yhdysvaltain velkamarkkinoille suojelua vastaan.
— Onko muilla mailla intressiä toimia niin kuin Yhdysvallat haluaa? Suhtaudun ainakin Kiinan haluun suurella epäilyksellä, Sopanen arvioi.
— Jos Trump haluaa padota Kiinaa, hän tarvitsee siihen liittolaisia Aasiassa. Miten näille suunnatut kaupparajoitteet sopivat tähän? Entäpä jos tulleilla kuritetut Yhdysvaltain liittolaiset löytävätkin yhteisen sävelen Kiinan kanssa?
Japanin tie?
Yhdysvallat liittolaisineen on sodankäynnin resursseissa mitattuna ylivoimainen, mutta Kiina olisi vahva vastustaja, jos sota käytäisiin sen lähialueilla. Taloudessa Kiina on jo paljon tasaväkisempi vastus, Sopanen pohtii.
— Missä Yhdysvalloilla on sotilaallisella puolella muskeleita, Kiinalta löytyy markkinoita.
Kiina on sijoittanut ympäri maailmaa infrastruktuuriin Vyö ja tie -hankkeessa, ja se on luotottanut monia köyhiä maita. Kiinan vaikutusvalta on globaalissa etelässä jo nyt suuri, ja se vain kasvaa, kun Yhdysvallat lopettaa USAID-apuohjelmansa. Kiina on valmiina astumaan tilalle.
Kiinan tavoitetta nousta vuoteen 2049 mennessä globaaliksi supervallaksi uhkaa eniten sen oma väestöpohja. Väestö on vähenemässä vuosisadan loppuun mennessä sadoilla miljoonilla, huoltosuhde heikkenee ja talouskasvu vaarantuu. Kiinalle voi käydä kuin Japanille.
Yhdysvalloissa maahanmuutto on ainakin toistaiseksi pitänyt työikäisten määrän korkealla tasolla. Trumpin pyrkimys rajoittaa maahanmuuttoa saattaa muuttaa tilanteen.
Pelissä Kiinaa vastaan maahanmuuton rajoittaminen, liittolaisten ärsyttäminen ja globaalin etelän hylkääminen tuntuvatkin omilta maaleilta.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.