Somekansa vaatii päättäjiltä nopeita reaktioita, kun maailmassa tapahtuu — pikainen kannanotto olisi kuitenkin usein selkeä virhe

Pääministerillä on sananvapaus, mutta myös salassapitovelvollisuuksia, roolijako presidentin kanssa, hallitusohjelma ja monta muuta puhumisen estettä.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2022.

Maailmalla myrskyää ja Nato-päätös askarruttaa. Epävarmassa tilanteessa kansalaiset toivovat tai suorastaan vaativat pääministeriltä voimakkaita kannanottoja. Mutta mitä pääministeri voi sanoa?

Vanhempi yliopistonlehtori Liisa Nieminen Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta tähdentää, että periaatteessa Suomen pääministerillä on samanlainen sananvapaus kuin kellä tahansa. Tosiasiassa pääministerin puheilla ja tviiteillä on kuitenkin monenlaisia pidäkkeitä.

— Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta pääministeri ei voi lausua omia näkemyksiään samaan tapaan kuin oppositiojohtajat.

Perustuslain mukaan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikka yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tämä rajoittaa pääministerin puheita.

— Samoin pääministeri saa tietoonsa paljon salassa pidettäviä asioita, joista ei voi julkisuudessa hiiskua, Nieminen sanoo.

Reaktionopeus on huono mittari

Poliittisen historian yliopistotutkija Jenni Karimäki ymmärtää hyvin kansalaisten tiedonjanoa kriisissä.

— Venäjän hyökättyä Ukrainaan suomalaisten Nato-kanta muuttui. Moni vaati valtiojohdolta suoraa kannanottoa, Karimäki sanoo.

Suoraa kannanottoa oli kuitenkin mahdotonta heti antaa. Iso turvallisuuspoliittinen kysymys vaatii aina laajaa valmistelua ja taustakeskusteluja niin eduskuntapuolueiden kesken kuin kansainvälisesti.

— Some tuntuu lyhentäneen kansalaisten aikajännettä. Ensimmäiset vaativat kannanottoja minuuteissa. Ehkä reaktionopeus ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa ansio päättäjälle, Karimäki toteaa.

Aivan uusi asia vaatimus nopeudesta ei ole. Valtiojohtoa ja johdon neuvonantajia tutkinut valtio-opin dosentti Seppo Tiihonen kuvailee, miten ennen pandemiaa toimittajat parveilivat eduskunnan käytävillä odottamassa pääministerin kommentteja.

— Koronan vuoksi toimittajat eivät ole päässeet yhtä lähelle pääministeriä kuin ennen. Nyt toimittajien sijaan kansalaiset kysyvät pääministerin kantoja suoraan sosiaalisessa mediassa.

Johtaja mutta ei yksinvaltias

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pääministeri ei voi sooloilla, mutta muitakin pidäkkeitä pääministerillä on. Hänen sanomisiaan rajoittavat hallitusohjelma ja oman puolueen näkemykset. Usein pääministeri on myös puolueensa puheenjohtaja.

Pääministeri ei myöskään perinteisesti ole kävellyt ministereidensä yli.

— Tämä voi tuntua kansalaisista hieman ristiriitaiselta. Pääministeri on kuitenkin julkisuudessa hyvin näkyvä hahmo. Eduskuntavaalitkin ovat viime aikoina olleet korostetusti pääministerivaaleja. Hänellä ei kuitenkaan ole johdettavanaan sektoriministeriötä, Karimäki toteaa.

Pääministerin pitää asettaa sanansa taiten. Koko hallituksen suulla puhuessaan hän voi sanoa sen, mistä hallitus on jo päättänyt tai on yhtä mieltä.

Pääministerin sanat ovat myös teko, Tiihonen muistuttaa.

— Koivisto aikoinaan käytti presidentin lausumista ilmausta, ettei ole niin pientä vasaraa, jota ei tulkittaisi lekaksi. Se sopii myös pääministeriin.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin. 

Marin ja some
Turun yliopiston politiikan tutkijat pohtivat, kuinka Sanna Marinin kaudella on viestitty somessa.

Kriisissä johtaminen
Seppo Tiihosen artikkeli Pääministerin nousu kriisijohtajaksi tarkastelee pääministerin asemaa Suomen uuden perustuslain aikana.

Ei kahta lautasta
Suomea edustaa EU-kokouksissa pääministeri tai hänen sijaisensa. Kiista kahdesta lautasesta on jäänyt historiaan.