Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2024.
Keskuspankilla on oikeastaan yksi tehtävä, pitää yllä hintavakautta. Se siis huolehtii, ettei inflaatio karkaa käsistä. Tätä varten keskuspankilla on yksi työkalu, ohjauskorko, jonka tason se päättää itsenäisesti.
Tiukasti rajattu keskuspankin rooli on ollut rahapolitiikan teoreettinen ideaali jo neljä vuosikymmentä. Sen puhtain toteuttaja on ylikansallinen Euroopan keskuspankki EKP.
Todellisuus ei kuitenkaan vastaa ihannetta, huomauttaa poliittisen talouden väitöskirjatutkija Antti Ronkainen.
— Malli toimi, kun talous kasvoi. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen se on kuitenkin ollut koetuksella.
EKP on esimerkiksi ostanut valtavia määriä sen jäsenmaiden liikkeelle laskemia joukkovelkakirjoja.
— Virallinen peruste tälle on ollut hintavakauden ylläpito. Käytännössä kyse on ollut alijäämäisten jäsenmaiden rahoittamisesta. Se taas ei kuulu EKP:n yhden tehtävän ideaan, Ronkainen huomauttaa.
Varjovaltakunta?
Bristolin yliopiston taloustieteen professori Daniela Gabor on kutsunut vuoden 2008 jälkeistä rahapolitiikkaa varjovaltakunnaksi: EKP käyttää talouspoliittista valtaa, jota sillä ei pitäisi olla.
Kun keskuspankit ostavat valtioiden velkakirjoja, valtiot päätyvät olemaan velkaa itselleen. Suomen valtionvelasta 63 miljardia euroa eli 39 prosenttia on Suomen Pankin hallussa. Koska keskuspankit eivät saa tehdä voittoa, ne ovat palauttaneet korkotuotot maksajille. Näin osa valtioiden velasta on ollut korotonta.
Tilanne on kuitenkin muuttunut. EKP on nostanut korkoja hillitäkseen inflaatiota, mutta korkojen nosto on tullut sille itselleen kalliiksi: EKP joutuu maksamaan liikepankeille korkoa niiden keskuspankkiin tekemistä lakisääteisistä talletuksista.
Euroopan liikepankit jakoivat osinkoja 2023 yli 120 miljardia euroa, ja valtaosa potista syntyi EKP:n niille maksamista koroista. Osa rahoista tuli keskuspankkien hallussa olevista valtioiden velkakirjoista, joiden korkotuottoja ei enää voitukaan palauttaa valtioille.
— Näin yhteistä varallisuutta siirtyy pankkien osakkaille.
Perinteistä talouspolitiikkaa
Ruotsissa keskuspankin liikepankeille maksamat korot uhkaavat jo pankin tasetta. Keskuspankki on joutunut pyytämään valtiopäiviltä yli seitsemän miljardin euron rahoitusta.
— Rahalle voisi olla parempaakin käyttöä vaikka lähiönuorten tukemisessa.
Ronkainen ja taloushistorioitsija Elisabeth Lindberg kysyvät yhteisessä artikkelissaan, onko keskuspankkien itsenäisyyden aika päättymässä. Se voisi merkitä keskuspankkien palauttamista poliittiseen ohjaukseen.
— Paino on siirtymässä perinteiseen talouspolitiikkaan. Jos keskuspankit ovat tässä vain yksi instrumentti, niiden itsenäisyyttä on vaikea perustella.
Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta ja Elisabeth Lindberg Uppsalan yliopistosta julkaisivat 23.11.2023 Social Europe -julkaisussa artikkelin Central-bank independence: The beginning of the end?
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.