Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2024.
Virallisten tietojen mukaan Neuvostoliiton työleireillä kuoli vuosina 1930–1953 noin 1,7 miljoonaa vankia. Kun neuvostoarkistot 1990-luvulla avautuivat, tutkijat huomasivat kuitenkin jotain yllättävää. Vaikka pakkotyöleirien kuolleisuus oli kova,leirit eivät olleet natsien keskitysleirien tapaan suljettuja. Jopa miljoona ihmistä vapautettiin niiltäterveydellisistä syistä.
Valitettavasti kyse ei kuitenkaan ollut armosta vaan kirjanpitokikkailusta, kertoo Mikhail Nakonechnyi Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista.
— Leirien tarkoitus ei ollut tappaa vankeja vaan teettää töitä. Niinpä kuolleisuutta seurattiin. Jos se nousi liikaa, leirien lääkärit ja johto saattoivat joutua ongelmiin.
Siksi leireiltä vapautettiin kuolemaisillaan olevia vankeja, osa jo niin heikkoja, etteivät he vapauttamisestaan huolimatta päässeet vuoteistaan. He kuolivat niihin juridisesti vapaina.
— Löysin useita kertomuksia, joissa sairas ihminenoli selvinnyt leiriltä kotiin, syönyt yhden aterian ja kuollut pois.
Terveyssyistä vapautetuista valtaosa tulisikin Nakonechnyin mukaan laskea mukaan kuolleisuuteen, mikä nostaisi gulagin uhrimäärän yli 2,5 miljoonaan.
Nakonechnyi jatkaa tutkimuksiaan vertailemalla kuolleisuuden tilastointia eri maiden vankeinhoitojärjestelmissä, muun muassa nyky-Venäjällä.
— Alustavasti näyttäisi, että Venäjällä on terveystietojen osalta yhä käytäntöjä, jotka periytyivät gulag-järjestelmästä.
Mikhail Nakonechnyin hanke Death, Smoke, and Mirrors: Manipulation of Health Data in Liberal and Authoritarian Custodial Institutions sai syyskuussa viisivuotisen rahoituksen Euroopan tutkimusneuvostolta.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.