Minkälaisissa kantimissa lääketieteen tutkimusrahoitus on? Tätä kysymystä alan ammattilaiset ja päättäjät kokoontuivat pohtimaan eduskunnan Pikkuparlamenttiin 14.2. Tutkijoiden ja kansanedustajien seuran Tutkaksen puheenjohtaja Mari Holopainen (vihr.) toi heti aluksi kuulijoille vahvan viestin.
– On todella korkea aika nähdä tutkimukseen panostaminen investointina tulevaisuuteen.
Lääketieteen menestystarinoita on helppo listata: ilman tutkimusta ei olisi syntynyt esimerkiksi suomalaista rokotusohjelmaa tai ykköstyypin diabeteksen hoitoja. Myös lasten akuutin leukemian selviytymisprosentti on parantunut 1960-luvun lopulta merkittävästi.
– Tällainen kehitys ei olisi mitenkään ollut mahdollista ilman perustutkimuksen ja kliinisen tutkimuksen yhteistyötä, professori Markku Heikinheimo muistutti.
Myönteistä kehitystä jarruttavat sairaaloiden tulospaineet, joiden vuoksi lääkäreillä ei tahdo riittää aikaa tieteelliseen työhön. Myös toisiolain kaltaiset lainsäädännön ongelmat ja rahoituspula hidastavat tutkimusta. Arkkiatri Risto Pelkonen kiinnitti huomiota lääketieteen tutkimusrahoituksen ongelmiin jo syksyllä 2022, ja hänen aloitteestaan asiaa koottiin pohtimaan arvovaltainen ryhmä.
Hyvinvointialueiden kannattaa panostaa tutkimukseen
Vahvassa laskusuhdanteessa on ollut etenkin yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen suunnattu valtion tutkimusrahoitus (VTR), joka on kutistunut 1990-luvun loppupuolelta kolmasosaan, esitteli Tampereen yliopistollisen sairaalan tiedekeskuksen johtaja Matti Salo Pikkuparlamenttiin kokoontuneelle yleisölle.
Kehitys on monella tapaa haitallista, sillä tutkimus, koulutus ja innovaatiot ovat yliopistosairaaloiden toiminnan perusta. Niihin perustuu esimerkiksi potilaan paras hoito, muistutti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tutkimusjohtaja Taneli Raivio. Tutkimukseen ja innovaatioihin sijoittaminen on hyvinvointialueille kannattavaa myös taloudellisesti.
– Yksi sijoitettu euro tutkimus- ja innovaatiotoimintaan tuo lähes neljä euroa takaisin, Raivio muistutti.
Suomi voisi ottaa vahvemman roolin kansainvälisesti
Julkisen tutkimusrahoituksen vähentyessä säätiöiden rooli lääketieteen tukijana on vahvistunut. Viime vuosina potti on ollut kokonaisuudessaan vajaat 100 miljoonaa euroa, eikä sitä voi enää juurikaan kasvattaa, arvioi professori Caj Haglund Sigrid Juséliuksen säätiöstä.
Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Sanna Aunesluoma muistutti, että Aasian maat nousevat nyt vahvasti esimerkiksi soluja ja geenejä muokkaavien ATMP-hoitojen kehityksessä – haluammeko luovuttaa kärkipaikan tulevaisuuden hoidoissa muille? Jos emme, olisi rahoitus ja lainsäädäntö syytä pistää kuntoon.
– Suomesta löytyy sellaisia vahvuuksia, joilla voimme kisata, Aunesluoma muistutti.
Yliopistosairaalalisä nostettava riittävälle tasolle
Millä keinoin kansanedustajat lähtisivät taklaamaan näitä ongelmia? Sari Sarkomaan (kok.) mielestä oleellista olisi saada VTR-rahoitus pitkäjänteiselle kasvupolulle ja varmistaa, että TKI-rahoitusta lisättäessä myös kliininen tutkimus saa potista oman osuutensa.
Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Anne Remes nosti kolmihenkisen päättäjäpaneelin pohdittavaksi myös yliopistosairaalalisän, joka uhkaa nykyisessä hallituksen esityksessä jäädä riittämättömälle tasolle 116 miljoonaan euroon. Lisä kompensoi sitä, että yliopistosairaaloissa tutkimukseen ja opetukseen kuluu noin 10 prosenttia budjetista.
Kaisa Juuso (ps.) kertoi perussuomalaisten kritisoivan sitä, että yliopistosairaalalisä kattaa vain osan siitä, mitä tarvittaisiin. Myös Aki Lindén (sd.) myönsi, että summaa pitäisi saada suuremmaksi. Samoilla linjoilla oli Sarkomaa, joka kertoi saaneensa lääkäreiltä yhteydenottoja tutkimuksen epävarmoista näkymistä Suomessa.
– Iso huoli on siitä, että meille tulee aivovientiä.
Tutkimusrahan käyttö oikeisiin kohteisiin tulee varmistaa
Entä miten varmistetaan, että tutkimusrahoitus ei valu hyvinvointialueilla esimerkiksi hoitojonojen purkamiseen? Juuson mielestä rahoituksen korvamerkitseminen voisi olla yksi ratkaisu.
Lisäksi tutkimusrahan kohdistamisessa hyvinvointialueille tulisi hänen mielestään huomioida, kuinka paljon ja minkälaista tutkimusta alueella tehdään. Raha sijoitettaisiin niin, että siitä saadaan suurin hyöty irti.
– Näinhän sen pitäisi mennä, jos järkevästi halutaan toimia, Juuso totesi.
Lindénin mielestä 116 miljoonan euron yliopistosairaalalisä pitäisi jakaa hyvinvointialueille samalla periaatteella kuin VTR-raha, jolloin perusteina olisivat esimerkiksi julkaisujen määrä ja laatupisteytys.
– Asukaslukuperusteisuus ei ole oikea jakotapa.
Tutkimuslainsäädäntöneuvoston perustaminen sai kannatusta
Lopuksi panelisteilta tiedusteltiin, ovatko he valmiita turvaamaan tieteellisen tutkimuksen edellytykset lainsäädännöllä, eli korjaamaan esimerkiksi toisiolain puutteet. Entä olisivatko he valmiita perustamaan myös tutkimuslainsäädäntöneuvoston, joka toimisi apuna lakien valmistelussa? Juuso jätti konkreettiset kysymykset hallitusneuvotteluihin ratkaistavaksi.
– On totta, että lainsäädäntöä pitää kehittää siihen suuntaan, että tutkimuksen tekeminen helpottuu.
Niin Sarkomaa kuin Lindén pitivät hyvänä lainsäädännön puutteiden perkaamista ja antoivat äänensä myös uudenlaisen hallinnon ja tutkijoiden yhteistyöelimen kokoamiselle.
– Kannatan neuvoston perustamista erittäin voimakkaasti, Lindén sanoi.
Tiede ja koulutus rakentavat hyvinvointimme. Niihin panostaminen on tulevaisuutemme kohtalonkysymys. Lue lisää siitä, miten tutkimus ja koulutus vaikuttavat yhteiskunnassa ja tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin 2023–2027. #Siksitiede