Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2024.
Gazan ja Ukrainan sodat ovat kriisejä. Sellainen oli myös koronapandemia. Suomen itärajan ja valtiontalouden tilanteet ovat tämän tästä kriisiytymässä samalla kun ilmastonmuutos muodostaa todellisen kestokriisin.
Elämme monikriisin yhteiskunnassa, media- ja kommunikaatiotieteiden tutkija Timo Harjuniemi kiteyttää, mutta vallitseeko tämä tilanne enemmän todellisuudessa vai mediassa? Entä kuinka jatkuva kriisitietoisuus muuttaa median ja politiikan suhdetta?
Harjuniemi keskusteli aiheesta viestinnän professori Johanna Sumialan kanssa Tiede ja edistys -lehden tilaisuudessa.
Korona-ajan jäljiltä julkisen erimielisyyden tila on saattanut kaveta
Sumiala muistutti, miten helposti esimerkiksi ”rajakriisiä” koskeva tieto saadaan muokattua noudattamaan uutistapahtuman logiikkaa ja kasvamaan yleisessä tietoisuudessa itseään suuremmaksi asiaksi.
Koronan journalistiset jäljet vaikuttavat tutkijoiden mukaan pitkiltä. Pandemia-aikana tiedotusvälineet toistivat poliitikkojen ja viranomaisten tiedonantoja, ja julkisen erimielisyyden tila kapeni. Medialle jäi ehkä tämä rooli päälle.
Jatkuva kriisiuutisointi tekee myös yhteiskunnan autoritaaristen kehityskulkujen tunnistamisen vaikeaksi.
Sumiala ja Harjuniemi näkevät esimerkiksi perussuomalaisten kärkipoliitikot verkkoympäristön kasvatteina, jotka eivät tarvitse liberaalin demokratian perinteistä journalismi-instituutiota. Näin valta karkaa vahtikoiriensa ulottumattomiin.
Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa työskentelevät Johanna Sumiala ja Timo Harjuniemi keskustelivat kriiseistä 7.3. Tekstin talossa. Talossa pitävät majaa muun muassa Suomen tietokirjailijat ja Kirjailijaliitto.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.