Keski-Aasiassa itsevaltiuden perinne yltää Hammurabiin ja Tsingis-kaaniin — ja nyt euraasialainen imperiumi kiehtoo Putinia
Osmo Pekonen arvioi Oxfordissa professorina työskentelevän Peter Frankopanin teoksen "Silkkitiet. Uusi maailmanhistoria".

Suuri Peli (the Great Game) tarkoitti brittiläisen imperiumin ja Venäjän keisarikunnan aikoinaan käymää kamppailua Keski-Aasian hallinnasta. C. G. E. Mannerheimin tieteelliseksi tutkimusretkeksi naamioitu ratsastus pitkin silkkiteitä halki Aasian 1906–1908 oli Suuren Pelin yksi pieni näytös.

Professori Peter Frankopanin ”uusi maailmanhistoria” fokusoituu Keski-Aasiaan, jota hän kutsuu peräti maailman sydämeksi. Keski-Aasian silkkiteitä pitkin ovat kaikki maailmanhistorian merkittävät ainekset tekijän mukaan aina kulkeneet: aatteet ja uskonnot, raaka-aineet ja kauppatavarat, sotajoukot ja epidemiat. Eurooppa ja Amerikka eivät tämän maailmanselityksen mukaan niin tärkeitä olleetkaan.

Teos tuskin ehti ilmestyä, kun pelilauta kääntyi uuteen asentoon. Länsi vetäytyi kaoottisesti Afganistanista, ja kenties siitä rohkaistuneena Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Saalistajat vaanivat paitsi Ukrainaa myös Keski-Aasian luonnonrikkauksia: öljyä ja maakaasua, kultaa ja uraania sekä harvinaisia maametalleja, joita elektroniikka- ja akkuteollisuus tarvitsee.

Kuka seuraavaksi saavuttaa hegemonian Keski-Aasiassa? Kiina vai Venäjä? Iran vai Turkki? Tuskinpa ainakaan alueen omat kansat pääsevät rikkauksista nauttimaan, muutamia korruptoituneita oligarkkeja ja diktaattoreja lukuun ottamatta. Itsevaltiudella on Keski-Aasiassa pitkät perinteet Hammurabin ja Tsingis-kaanin ajoista alkaen.

Venäläinen mentaliteetti

Frankopan yrittää hieman liikaa koettaessaan tiivistää 6 000 vuoden tapahtumat yhteen tiiliskiveen. Suuren Pelin ja Keski-Aasian geopolitiikan nykytilanteen ymmärtämiseksi tämä kirja yksinään on riittämätön, mutta jostakinhan opiskelu on aloitettava.

Mongolien hirmuvallasta kertova luku on erityisen vetävästi kirjoitettu. Varmaankin mongolivallan, Kultaisen ordan, pitkät vuosisadat ovat jättäneet pysyvän jälkensä niin keskiaasialaiseen kuin myös venäläiseen mentaliteettiin. Yksilö ei ole mitään, eikä vallanpitäjille kannata ryppyillä. Demokratiasta, ihmisoikeuksista ynnä muista eurooppalais-amerikkalaisista kotkotuksista ei Keski-Aasiassa koskaan ole ollut tietoakaan.

Rakkauden huumassa

Frankopanin teos osuu ajan hermolle. Tekijä on kuitenkin rakastunut aiheeseensa ja aika lailla liioittelee kirjoittaessaan kaiken uusiksi keskiaasialaisesta perspektiivistä katsoen. Hänen mukaansa ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassakin ratkaisevan tärkeää oli kamppailu Keski-Aasiasta. Uskoo ken tahtoo.

Mutta ehkä kolmannen maailmansodan suhteen Frankopan osuu oikeaan? Kun Vladimir Putin lähtee Venäjän takamaille machoilemaan yläruumis paljaana, hän usein ottaa kumppanikseen keskiaasialaisen bestiksensä, puolustusministeri Sergei Šoigun. Venäjä kovasti haluaisi ottaa takaisin hallintaansa Ukrainasta Himalajalle ulottuvat valtavat maaalueet, mutta riittävätkö maan voimavarat siihen?

Uutta maailmanhistoriaa paraikaa kirjoitetaan silmiemme edessä. Venäjä on löytänyt aasialaisen sielunpuoliskonsa ja ottanut käyttöön Tsingis-kaanin menetelmät. Toteutuuko Putinin unelma? Syntyykö euraasialainen imperiumi? 

Kirjoittaja on professori sekä matematiikan, tieteenhistorian ja sivistyshistorian dosentti.

 

Essee on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/22.