Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2023.
Viime aikojen kriisit ja sotaisat tapahtumat ovat saaneet meidät varpaillemme. Milloin eristäydymme covidin pelossa neljän seinän sisään yskimään hihaan, milloin säästämme sähköä ja hankimme kotivaraa. Jotkut ovat turvautuneet alkutuotantoon ja perustaneet kasvimaan — mutta eikö aina olekin hyvä idea istuttaa omenapuu ja toivoa parasta?
Usein kuulee väitettävän, että vasta poikkeustila — kuten sota tai vaikkapa syvä lama — saisi muutoksen aikaan, sillä tapamme ja ajattelumme muuttuvat vasta pakon edessä. Esimerkiksi koronapandemia oli sellainen pakottava tekijä, joka muutti ihmisten käyttäytymistä ja arkipäivää maailmanlaajuisesti.
Silti sitkeä väittämä pitää paikkansa vain osin ja joissain tilanteissa, arvioi sosiaalihistorian professori Sakari Saaritsa. Suurikaan kriisi ei välttämättä aina aiheuta syvällistä yhteiskunnallista käymistilaa, saati ratkaisujen pohdintaa. Ihmiset palaavat melko nopeasti tottumiinsa tapoihin ja ajattelumalleihin.
— Monesti kriisi tulee, tekee tuhoa ja menee pois. Esimerkiksi 1860-luvun suuret nälkävuodet eivät synnyttäneet merkittäviä yhteiskunnallisia liikkeitä, ihmiset vain alistuivat ja sinnittelivät, Saaritsa luonnehtii.
Historioitsija Oded Galor on jopa esittänyt, että 1900-luvun pahimmatkaan kriisit eivät ole kovin merkityksellisessä määrin muuttaneet käynnissä ollutta nousujohteista kehitystä.
Äkkinäiset kriisin synnyttämät muutokset voivat jäädä lyhytikäisiksi, jos muutoksella ei ole vahvaa yhteiskunnallista pohjaa. Kun tilanne on ohi, ihmisten motivaatio laskee eikä muutos ole kovin pysyvä. Harva meistä esimerkiksi pesee käsiään nyt yhtä innokkaasti kuin vielä pari vuotta sitten, vaikka korona on yhä kanssamme.
Perhekoko pienenee
Järisyttävä yhteiskunnallinen muutos voi tapahtua täysin rauhanomaisesti, miltei huomaamatta. Yksi esimerkki on väestönkasvun hidastuminen.
Nykyisin lähes kaikissa länsimaissa naisten hedelmällisyysluku jää alle 2,1 eli väestön nettouusiutumisluvun. Monissa kehittyvissä tai kehitysmaissa syntyvyys on lähes romahtanut. Esimerkiksi Sierra Leonen naisten hedelmällisyysluku on nyt 3,8, kun vuonna 1995 se oli 6,6.
— Hedelmällisyyden lasku lähti liikkeelle länsimaista ja on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan. Muutos on merkittävyydessään vähintään teollisen vallankumouksen luokkaa, Saaritsa painottaa.
Ilmiölle ei ole mitään yhtä selvää syytä. Usein hedelmällisyyden laskua selitetään lapsikuolleisuuden laskulla, elintason nousulla, naisten aseman parantumisella, koulutuksen merkityksen nousulla. Silti edelleen tiedeyhteisö pohtii, miksi lapsiluku laskee eri puolilla maailmaa. Viime kädessä syntyvyydessä on kyse yksittäisten ihmisten, yksittäisten perheiden päätöksistä.
— Usein ihmiset ovat päättäneet vastoin vallitsevia normeja. Esimerkiksi 1800-luvulla suomalaiset säätyläiset alkoivat rajoittaa lapsilukuaan, vaikka sitä ei pidetty hyväksyttävänä, Saaritsa vertaa.
Tasa-arvoa, hitaasti
Suomalaisessa politiikassakin pysyvyys, rauhanomainen hidas muutos on se tavallinen tapaus. Äkkinäiset keikaukset ovat poikkeuksia. Pienet askeleet herättävät vähemmän muutosvastarintaa kuin suuret harppaukset.
— Politiikassa muutos on usein niin hidasta, että huomaamme sen merkityksen ja kokoluokan vasta jälkikäteen, valtio-opin professori Anne Holli sanoo.
Esimerkkinä hän mainitsee sukupuolten tasa-arvon. Sukupuolittuneiden stereotypioiden purkaminen Suomen lainsäädännöstä vei lähes 70 vuotta. Työ alkoi vuonna 1926, kun eduskunta sääti lain naisten kelpoisuudesta valtion virkaan. Vuonna 1994 raiskauksesta avioliitossa tuli rikos.
Yksittäisistä uudistuksista kasvoi lopulta suuri yhteiskunnallinen muutos, jota pidämme osin jo itsestään selvänä. Toisaalta tasa-arvon niin kuin muidenkin arvojen kohdalla on syytä olla hereillä takapakkien varalta.
Ikkuna auki
Politiikan maailmassa on nähty myös nopeita muutoksia, joihin ei liity kriisiä. Tasa-arvoinen avioliittolaki meni ryminällä läpi kansalaisaloitteen ja rauhanomaisen joukkovoiman ansiosta.
— Nopea muutos on mahdollinen, kun tarjoutuu tilaisuus, sopiva politiikkaikkuna. Tasa-arvoiselle avioliitolle se ikkuna oli kansalaisaloitteen käyttöönotto vuonna 2012, Holli toteaa.
Hän selittää, miten politiikan maailmassa käy kolme virtaa: ongelmavirta, politiikan olosuhteet ja pitkän ajan tavoitteet. Kun virrat kohtaavat, muutos voi olla nopea.
Näin kävi esimerkiksi Petteri Orpon luotsaamissa hallitusneuvotteluissa. Kokoomuksen pitkäaikainen tavoite ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamisesta kävi toteen, kun vaalivoiton korjannut kokoomus sai muutoksen läpi valtion taloustilanteeseen vedoten.
Lait vai muutosvoimat?
Entä onko lainsäädäntö muna vai kana? Saako lainsäädäntö aikaan muutoksen vai onko se vain reaktio jo käynnissä oleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin?
Usein kyse on molemmista. Vuonna 1995 säädetty tasa-arvolain pykälä sukupuolikiintiöistä valtion ja kuntien toimielimissä rakentui pitkäaikaiselle tasa-arvotyölle. Toisaalta pykälä on myös muokannut asenteita. Aluksi kiintiöt nostattivat laajaa kritiikkiä, mutta nyt niitä ei kyseenalaista enää juuri kukaan.
Usein päättäjät vakuuttavat haluavansa tehdä tutkimustietoon perustuvaa politiikkaa. Eri asia on, tapahtuuko näin ja jos tapahtuu niin, millä aikavälillä.
Ruotsalainen luonnontieteilijä Svante Arrhenius teki laskelmia ilmastonmuutoksen vaikutuksesta maapallon lämpötilaan jo 1800-luvun lopulla. Sitten Arrheniuksen tutkimus on tuottanut roppakaupalla lisää tietoa. Politiikan agendalle teema kipusi 2000-luvulla.
Riittävän iso rinki
Idea, jonka ympärille kerääntyy joukko samanmielisiä. Näin voisi tiivistää yhteiskunnallisen muutoksen synnyn. Ratkaisevaa toki on, lähteekö idea leviämään pienen piirin ulkopuolelle.
— Sosiaaliset innovaatiot leviävät, kun ihmiset saavat samanlaisen viestin useista luotettaviksi kokemistaan lähteistä, luotettavina pitämiltään ihmisiltä. Useiden tavallisten ihmisten sana painaa enemmän kuin yhden laajasti verkottuneen ihmisen sana, sosiaalipsykologian tutkija Matti Heino arvioi.
Valistuksen tehon suhteen tutkija on skeptinen. Se on toimiva keino vain, jos tietoa ei ole.
Heino huomauttaa, että joskus ajattelun muutos voi olla nopea. Kollektiivisen illuusion murtuminen on tästä yksi esimerkki. Kuten sadussa keisarin uusista vaatteista kollektiivisen illuusion vallassa ihmiset kuvittelevat muiden ajattelevan eri tavalla kuin he itse, vaikka todellisuudessa valtaosa olisi yhtä mieltä.
— Kun joku viimein lausuu ajatuksensa ääneen, pato alkaa murtua ja asenteet muuttua, Heino kuvaa.
Yhteiseen hyvään
Mikä saa ihmiset ajamaan työlästä asiaa, vaikka sille ei heti saa vastakaikua? Päinvastoin, tupaan voi tulla lunta monelta suunnalta ja muutos antaa odottaa.
Anne Hollin mukaan monen aktiivin pontimena on heidän kokemansa epäoikeudenmukaisuus. Jokin itsestään selvänä pidetty tuntuu väärältä. Liikkeelle voi toisaalta ajaa myös oman ryhmän edun ajaminen.
Matti Heinokin tähdentää, että ihmisillä on yleensä aina pyrkimys edistää yhteistä hyvää. Vain käsitykset siitä, mitä yhteinen hyvä on, vaihtelevat.
Usein muutoksen eturintamassa ovat sellaiset ihmiset, jotka kuuluvat marginaalissa pidetyn joukon eliittiin. Työväenaatetta ajoivat innokkaimmin parhaimmin palkatut työläiset.
Varhaisen naisliikkeen johtohahmot olivat säätyläisnaisia. He ovat usein olleet ihmisiä, joilla on ollut aikaa, resursseja ja mahdollisuuksia vaatia jotakin parempaa kuin vallitsevat olot.
Yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen voivat ajaa myös psykologiset perustarpeet. Tärkeää on autonomia eli tunne oman elämän hallinnasta. Olennaisia ovat myös onnistumisen ja kyvykkyyden kokemukset sekä yhteisöllisyyden tarve.
— Perustarpeet voivat ohjata myös vinoon. Syrjäytynyt ja huonommuutta kokenut ihminen voi löytää hyväksyntää ja onnistumisia vaikkapa terroristiyhteisöstä, Heino muistuttaa.
Luottamus voimana
Muutos on monen mielessä positiivisesti latautunut sana. Aina tie ei vie kuitenkaan eteenpäin vaan joskus muutos vie entistä huonompaan suuntaan.
— Ääriesimerkki negatiivisesta kehityskulusta on kansallissosialistien ja Adolf Hitlerin nousu valtaan 1930-luvun Saksassa. Loppu onkin historiaa, Saaritsa sanoo.
Holli puolestaan kertoo, miten viime aikoina naisvihamielinen ideologia on lähtenyt nousuun Euroopassa. Tasa-arvon edistyminen ei ole vääjäämätön kehityskulku. Samoin Puolan, Unkarin ja Donald Trumpin Yhdysvaltain esimerkit osoittavat, että kehityksen suunta voi kääntyä.
Yhteiskunnallinen muutos voi olla myös tahaton. Kukaan ei taatusti ole tavoitteellisesti edistänyt lukutaidon ja -innon heikkenemistä.
Yhteiskunnallisesti vakaassa Suomessa muutokset ovat sisällissodan jälkeen tapahtuneet järjestelmän kautta, demokraattisesti. Suomalaiset myös pääsääntöisesti noudattavat lakeja.
Voiko meidänkin rauhamme järkkyä? Periaatteessa joku hyvin autoritäärinen puolue voisi saada enemmistön laillisissa vaaleissa.
— Tällaisessa tilanteessa perustuslakimme olisi haavoittuvainen. En silti näe tällaista kehitystä meillä mahdollisena. Luotan Suomen kansaan, Anne Holli sanoo.
Omenapuun istuttaminen ei vie optimistiakaan väärään suuntaan.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.