2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä globalisaatio eteni vauhdilla. Kaupan esteitä purettiin maailmanlaajuisesti, ja vapaiden markkinoiden ajateltiin tehokkuushyötyjen nimissä integroivan maailmaa tiukemmin yhteen ja kohti demokratiaa.
Nyt tämä vaihe on kuitenkin monin osin ohi, todetaan työ- ja elinkeinoministeriön tuoreessa raportissa
— Euroopan unioni pyrkii ottamaan koko tuotannon arvoketjua takaisin hallintaansa, alkutuotannosta korkeaan teknologiaan, toteaa raportin ensimmäinen kirjoittaja, aluesuunnittelun ja -politiikan professori
Globaalin nokittelun ja epäluottamuksen aika ei kuulosta pienen valtion kannalta mukavalta, mutta valitettavasti valinta ei ole meidän.
— Suomi ei voi muuttaa globaalia geopolitiikkaa, mutta voimme etsiä keinoja pärjätä muuttuneessa tilanteessa, Moisio huomauttaa.
Tämä vaatii kuitenkin tilanteen tunnustamista ja politiikkaa, jossa valtio on valmis tekemään myös uudenlaista teollisuuspolitiikkaa. Muualla Euroopassa vastaavia panostuksia on tehty muutaman viime vuoden aikana sadoilla miljardeilla.
Yhdeksi onnistuneeksi esimerkiksi globaaliin geopoliittiseen talouteen kiinnittymisestä raportissa nostetaan Tampereen seutu, joka on panostanut onnistuneesti puolijohdeteknologiaan ja puolustusteollisuuteen. Menestys ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä, vaan kaupungin, alueen, valtion ja EU:n samaan suuntaan ohjaavan tuen merkitys on ollut keskeinen, raportissa todetaan.
Tutustu Sami Moision, Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian professori