Erinomainen investointi tulevaisuuteen – tämän vuoksi korkeakoulutus kannattaa jatkossakin

Suomen taloustilanne on vaikea ja korkeakoulutettujen työttömyys . Viime aikoina onkin keskusteltu, onko korkean osaamisen kartuttamisessa edelleen järkeä.

Vastaus kysymykseen on selvä – katsottiinpa asiaa sitten yksilön tai yhteiskunnan näkökulmasta.  Yksilölle kandidaatin ja maisterin tutkinnot tuovat monia hyötyjä. Esimerkiksi  osoittaa, että mitä korkeampi koulutustaso ihmisellä on, niin sitä isommat tulot hänellä on yleensä käytettävissään lähes elämän joka vaiheessa.

– Korkeakoulutus todellakin kannattaa rahallisesti. Mutta kaikkein tärkeintähän on, että sitä kautta pääsee hyvin vaativiin ja mielenkiintoisiin tehtäviin, toteaa Helsingin yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Kai Nordlund.

Yleisesti ottaen korkeakoulutettujen työllisyysaste on ollut Suomessa ja OECD-maissa 2000-luvulla  kuin niiden, jotka ovat suorittaneet toisen asteen koulutuksen. Lisäksi on hyvä muistaa, että yliopisto-opinnot kartuttavat arvokasta pääomaa, kuten analyysi- ja ongelmanratkaisutaitoja. Ne auttavat navigoimaan maailman mullistuksissa epävarmoina aikoina.

– Vaikka työelämä muuttuu, niin siihen pystyy sopeutumaan, Nordlund sanoo.

Myös valtion näkökulmasta panostukset korkeakoulutukseen ovat perusteltuja. Näin siksi, että Suomen talous kipeästi uusia innovaatioita – olipa kyse sitten vihreistä teknologioista, yksilöllisistä syöpähoidoista, ihmisten arkea helpottavista digipalveluista tai vaikkapa työhyvinvoinnin tukemisesta.

– Suuri osa uraauurtavista innovaatioista tulee yliopistoista tai sitten korkeakoulutettujen yrityksissä tekemän työn tuloksena, Nordlund muistuttaa.

Toinen tärkeä seikka on sekin, että tekoäly myllertää parhaillaan työelämää. Rutiininomaisten tehtävien ennustetaan vähenevän ja uudenlaista, korkeaa osaamista edellyttävien töiden lisääntyvän. Yliopistoista valmistuvia tarvitaan siis yhä enemmän. 

– Usean arvion mukaan ainakin 60 prosenttia uusista työpaikoista vaatisi korkeakoulutuksen, Nordlund toteaa.

Korkeakoulutetut osaajat voivat saada Suomen talouden taas hyrräämään, sillä he pystyvät parantamaan työn tuottavuutta.  mukaan Suomi on jäänyt siinä pahasti takamatkalle. Kun vielä vuonna 2008 olimme kansainvälisen huipun tuntumassa, niin sittemmin olemme hyytyneet suhteessa verrokkimaihin, kuten Ruotsiin ja Tanskaan.

– Työn tuottavuus kasvaa etenkin silloin, kun uusia teknologioita ja innovaatioita saadaan kehitettyä sekä otettua käyttöön. Tässä korkeakoulutetuilla ja korkeakouluilla on aivan keskeinen rooli, kuvailee Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren.

Pienenä valtiona Suomen talouden tukijalka eivät voi olla metsän ja metallin kaltaiset raaka-aineet, vaan pitkälle jalostetut tuotteet ja arvokkaat palvelut. Siksi onkin järkevää satsata kunnianhimoisesti paitsi tutkimukseen ja kehitykseen myös koulutustason nostoon.

– Osaajapulan ei pidä antaa muodostua tulpaksi talouden kasvulle. Suomi tarvitsee lisää korkeakoulutettuja, jotta saamme myös TKI-panostuksista kaiken irti, Löfgren sanoo.

Osaamisen merkitystä Suomen talouskasvulle korostaa myös Kasvuriihi-hankkeen . Työryhmä suosittaa, että korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus nostetaan puoleen ikäluokasta kasvattamalla aloituspaikkamääriä.

Myös yliopistot kehysriihestä päätöksiä, jotka siivittävät Suomen Euroopan kärkeen nuorten korkeakoulutettujen osuudessa. Nykyresursseilla loikka ei kuitenkaan onnistu: yliopistojen reaalinen rahoitus suhteessa maisterin tutkintojen määrään on vähentynyt vuosina 2010–2023 yli 30 prosenttia.

Rahoitusta olisi tärkeää lisätä. Silloin yliopistot pystyisivät tuottamaan laadukkaita tutkintoja entistä enemmän ja ilman turhaa keskinäistä kilpailua. Eduskuntapuolueiden kannattaisikin nyt yhdistää voimat sen pohtimiseksi, miten tämä mahdollistetaan.

– Parlamentaarinen suunnitelma koulutustason nostosta olisi erittäin tervetullut, Nordlund summaa.

Kandidaattien ja maisterien lisäksi Suomi tarvitsee vähintään 14 000 uutta tohtoria vuoteen 2030 mennessä, jotta tutkimus- ja kehitystöihin riittää tekijöitä. Siksi T&K-rahoitusta olisi järkevää suunnata kehysriihessä tutkijakoulutuksen kasvattamiseen. Tutkinto antaa erinomaiset valmiudet innovointiin – onhan se jo itsessään todiste vaativan projektin saattamisesta loppuun.

– Tohtoreilla on pisin koulutus uuden luomiseen, Nordlund kiteyttää.