Neuvostoliitto lakkasi virallisesti olemasta joulukuussa 1991, mutta kolmekymmentä vuotta myöhemmin sen perintö vaikuttaa yhä. Tämä ainutlaatuinen järjestelmä on aina kiehtonut Laura Kämäräistä.
Kämäräinen opiskelee ensimmäistä vuotta Helsingin yliopiston Russian, Eurasian and Eastern European Studies -maisteriohjelmassa, joka pureutuu Venäjään, Itä-Eurooppaan ja Euraasiaan sekä niiden paikkaan maailmassa.
– Opintoihini sisältyy politiikan tutkimusta, historiaa, kulttuuria ja identiteettikysymyksiä. Nykyisessä maailmantilanteessa myös Venäjän hyökkäyssota ja sen syyt ovat paljon esillä. Pyrin ymmärtämään venäläistä yhteiskuntaa ja sitä, miksi se on tänään sellainen kuin on, Kämäräinen sanoo.
Uutta suuntaa uralle
Kämäräisellä on englantilaisen filologian maisterin paperit, ja valmistuttuaan hän teki muutaman vuoden töitä yläkoulun kieltenopettajana. Kämäräinen on matkustanut paljon Itä-Euroopassa, Venäjällä ja Kaukasuksella ja ollut pitkään alueesta kiinnostunut. Kun työtilanne opetusalalla kävi raskaaksi, sauma uusille opinnoille ja uudelle suunnalle tuntui sopivalta.
– Opettajan työ ja aiempi tutkinto eivät ole missään nimessä turhia. Sain niistä rutkasti henkistä pääomaa sekä akateemisia taitoja ja esiintymistaitoja. Toivon, että pystyn hyödyntämään niitä uuden osaamisen rinnalla.
Haku opintoihin oli ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Kun Kämäräinen aloitti maisteriopinnot, ohjelman nimi oli Russian Studies. Siksi hänen opintojensa painotuskin on ohjelman nykyistä muotoa tiiviimmin Venäjässä.
– Aiemmin ajattelin tietäväni Venäjästä aika paljon. Opinnot aloitettuani huomasin, ettei asia ollutkaan ihan niin.
Läpileikkaus venäläiseen yhteiskuntaan
Heti opintojen alussa Kämäräinen pääsi perkaamaan Venäjän perustuslain muutoksia ja lakireformeja, sillä kurssilla käsiteltiin oikeusvaltioperiaatetta ja -kehitystä Venäjällä. Yhteiskunnan eri osa-alueita käydään monitieteisessä ohjelmassa läpi laajasti.
– Opinnot alkoivat johdannolla erilaisiin aiheisiin turvallisuudesta kaupungistumiseen. Moni niistä oli itselleni täysin uusia. Jo lyhyessä ajassa käsitykseni maasta ja sen rakenteesta on muuttunut.
Yksi kurssi käsittelee globaaleja Venäjään liittyviä prosesseja, toinen kansalaisyhteiskunnan ja -järjestöjen tilannetta. Tulossa on kurssi niin epätasa-arvosta ja sosiaalipolitiikasta, turvallisuuspolitiikasta kuin ympäristö- ja ilmastoaiheistakin.
Hyökkäyssota Ukrainassa on pitänyt Venäjän otsikoissa. Opintojen myötä Kämäräinen on huomannut peilaavansa oppimaansa uutisointiin – ja kiinnittävänsä huomiota siihen, että välillä mutkia vedetään turhan suoriksi. Sodan aikana media on totisesti tarvinnut asiantuntijahaastateltavia.
Asiantuntijuutta päätöksenteon ja diplomatian tueksi
Maisteriohjelman jälkeen Kämäräinen uskoo ymmärtävänsä, miksi asiat tapahtuvat, eikä ainoastaan, mitä tapahtuu. Tutkinnon suorittaneita on työllistynyt esimerkiksi valtionhallintoon tai Venäjään erikoistuneiksi toimittajiksi. Vaikka kaupalliset projektit Venäjälle ovat jäissä, asiantuntijuudelle on tilausta myös yrityksissä.
– Venäjä-asiantuntijuus avaa ovia esimerkiksi ulkoministeriöön, sillä ymmärrystä kaivataan poliittisen päätöksenteon tueksi.
Yhtäältä Kämäräistä kiinnostavat Suomen suurlähetystöverkosto, diplomaattikoulutus ja maakuvatyö, sillä hänellä on jo kokemusta harjoittelusta Suomen Lontoon-suurlähetystössä. Myös YK:n järjestöt vaikuttavat potentiaalisilta työpaikoilta.
Toisaalta Kämäräinen voisi yhdistää opetusalan asiantuntijuutensa ja Venäjän-osaamisensa koulutusyhteistyössä tai koulutusviennissä, kuten Itä-Eurooppaan suuntautuvissa koulutushankkeissa.
Tutkimus edistää vuoropuhelua ja objektiivista suhtautumista
Kämäräinen uskoo, että vallitsevassa maailmantilanteessa Venäjän-tuntemusta tarvitaan entistä enemmän. Suomessa on jouduttu viime kuukausina miettimään tarkkaan, miten naapurimaan kanssa toimitaan.
– Kun sota jossain vaiheessa loppuu, meidän on valtiona joka tapauksessa oltava Venäjän kanssa tekemisissä. Yli tuhat kilometriä rajaa ei ole katoamassa minnekään.
Työelämältä Kämäräinen toivoo, että hänen työpanoksellaan on merkitystä. Hän haluaisi olla tukemassa venäläisen koulutusjärjestelmän jalostamista suomalaisen osaamisen avulla.
Ennen kaikkea hän haluaisi lisätä kansainvälistä vuoropuhelua ja edistää sitä, että suhtautuminen Venäjään nojaa tutkimustietoon pelkkien mielipiteiden sijaan.
– Vaikka sota on kaikin puolin kamala, tässä ajassa opiskelu on ollut antoisaa ja hyödyllistä.
Tiede ja koulutus rakentavat hyvinvointimme. Niihin panostaminen on tulevaisuutemme kohtalonkysymys. Lue lisää siitä, miten tutkimus ja koulutus vaikuttavat yhteiskunnassa ja tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin 2023–2027. #Siksitiede