Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2025.
Helsingissä 50 vuotta sitten järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin huippukokous jäi historiaan kylmän sodan virstanpylväänä.
On jopa ajateltu, että Etyk-päätösasiakirjan ihmisoikeuksia ja kulttuurivaihtoa koskeva pääkohta johti lopulta Neuvostoliiton romahdukseen.
Tapahtumaa järjesteltäessä tällaista ei osattu ajatellakaan, päävalmistelijoihin kuulunut ministeri Jaakko Iloniemi toteaa. Oikeastaan kyse oli ajan pelaamisesta.
— Neuvostoliitto painosti Suomea tunnustamaan Itä-Saksan. Me sitten kehitimme tällaisen hankkeen, että saatoimme sanoa, että meillä on nyt tämä ensin. Sanoja demokratia tai ihmisoikeudet ei edes mainittu, kun konferenssia valmisteltiin.
Etyk-menestys ei syntynyt tyhjiössä, huomauttaa poliittisen historian professori Johanna Rainio-Niemi. Muuttuneesta ilmapiiristä kertoivat esimerkiksi suurvaltojen neuvottelut ydinaseiden rajoittamiseksi.
Rainio-Niemi nostaa esiin etenkin Naton vuonna 1967 julkaiseman Harmel-raportin, jossa puolustusliiton tehtävää määriteltiin uudelleen.
— Puolustus ja pelote nähtiin yhä oleellisina osina Naton ja itäblokin suhteita, mutta niiden rinnalle nostettiin liennytys ja vuoropuhelu. Ne eivät olleet joko–tai vaan samaan aikaan.
Myös nyt tarvitaan sekä kovaa puolustusta että dialogia, Rainio-Niemi arvioi. Erilaisten kansainvälisten organisaatioiden valikoima on tässä avuksi.
— Vaikka niissä on samat toimijat, ne voivat toimia eri painopisteidensä mukaisesti.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedelehti, joka on sitoutunut journalistin ohjeisiin.