Juttu on kuunneltavissa Yliopisto-lehden Tiedettä rakkaudella -kanavalta Soundcloudista tai Spotifysta.
Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2025.
Lämpenevä maapallo on vaativa asuinsija nykyisille ja tuleville elollisille. Yksi asia, joka menee ilmastonmuutoksen mukana uusiksi, on globaali tautikartta. Tautien maantieteeseen vaikuttavat monet mekanismit.
Esimerkiksi puutiaisaivokuumeen tautitapaukset ovat yleistyneet Suomessa vuosituhannen alkupuolelta alkaen. Viime vuosina tapausten määrä on lähennellyt kahtasataa, ja punkkeja esiintyy yhä pohjoisemmassa Suomessa. Aiemmin niitä ei tavattu Lapissa lainkaan vaan puutiaisten levittämät sairaudet olivat etelän ja etenkin rannikon riesoja.
Tosin sekin on todennäköistä, että puutiaisaivokuume havaitaan entistä paremmin, kun tieto taudista on lisääntynyt. Joka tapauksessa punkkipopulaatioiden raja on noussut Rovaniemeltä suunnilleen Sodankylän seudulle.
Kevään tullen
Professori Olli Vapalahden mukaan sopiva ilmasto ja isäntäeläinten määrä sekä erityisesti lauha kevätsää suosii punkin kantamaa ja levittämää virusta. Puutiaisen kolme elämänmuotoa — toukat, nymfit ja aikuiset — käyttävät kaikki ravinnokseen isäntäeläimensä verta. Puutiaisaivokuumetta aiheuttava virus lisääntyy isäntäpopulaatiossa tehokkaammin, jos puutiaistoukat ja -nymfit pääsevät ruokailemaan yhtä aikaa.
Ruokailu tapahtuu tyypillisesti jyrsijöiden korvan takana. Lämpötilan tulee kehittyä sekä keväällä että syksyllä sopivalla tavalla, jotta toukat ja nymfit olisivat siellä yhtä aikaa ruokailemassa.
— Jos ilman lämpötila keväällä nousee nopeasti yli 7–10 celsiusasteen, ovat puutiaisen toukat ja nymfit samaan aikaan nälkäisinä ruokailemassa jyrsijän korvan takana, Vapalahti kuvaa.
Infektoituneet nymfit välittävät viruksen nuoremmillensa, toukille, ja varmistavat viruksen tehokkaan kierron.
— Lämpötilan nousun jyrkkyys keväisin on viruksen kierron kannalta merkittävä tekijä. Myös kosteus vaikuttaa punkkien esiintyvyyteen. Leudot ja kosteat kevätolot ovat niille otollisimmat. Syksyllä lämpötilan nopea kylmeneminen puolestaan takaa sen, että puutiaistoukat ja nymfit eivät aterioi ennen talvea, jolloin ne heräävät nälkäisinä kevääseen.
Niililtä pohjoiseen
Tautien ja taudinaiheuttajien elämässä on niin sattumanvaraisuutta kuin säännönmukaisuutta. Eläimistä ihmisiin tarttuvien zoonoosien syntyyn — pahimmassa tapauksessa epidemioihin — liittyy usein petojen ja saaliseläinten toisistaan riippuvia kannanvaihteluja.
Nämä syklit taas liittyvät vähintään epäsuorasti ilmastoon. Ilmastovyöhykkeet siirtyvät vähitellen etelästä pohjoisemmaksi. Samalla siirtyvät myös vyöhykkeiden vektorit eli tauteja tartuttavat eliöt ja sitä kautta myös taudit.
Ilmastonmuutos kasvattaa ja laajentaa vaikkapa hyttysten aiheuttamaa tautitaakkaa Pohjoismaissa.
Keski-Euroopassa on monia tartuntatauteja, jotka vähitellen matkaavat kohti pohjoista.
— Esimerkiksi Länsi-Niilin virus hiipinee lopulta myös Suomeen. Täällä on hyttysiä, jotka voivat levittää virusta, Vapalahti arvioi.
Länsi-Niilin virus on nyt asettunut pohjoisimmillaan kutakuinkin Berliinin tasolle Keski- Euroopassa. Virus elää lintujen ja lintuhyttysten välisessä kierrossa ja siirtyy muun muassa muuttolintujen ja tuulten mukana uusille alueille.
Tiikerihyttynen Brysselissä
On myös todennäköistä, että ilmastonmuutos lisää hyttysten välittämien eri infektioiden määrää. Globalisaatiolla on monia vaikutuksia: mannertenvälisen kaupan ja matkailun mukana kulkee myös epämieluisia tuliaisia.
Kuumetautia aiheuttavia dengue- ja zika-viruksia levittävät Aedes-sukuun kuuluvat hyttyset. Vapalahden mukaan tauteja esiintyy suomalaismatkaajillakin, mutta ne eivät voi tarttua eteenpäin, koska Suomessa ei ole siihen sopivaa hyttysvektoria. Toistaiseksi nämä hyttysten välittämät virukset vaivaavat ihmisiä Suomea etelämpänä — ja idempänä.
— Kaikki kolme virusta viihtyvät Aasian tiikerihyttysessä, Aedes albopictusissa. Aasian tiikerihyttynen pärjää ilmastonmuutoksen ansiosta yhä pohjoisempana, Vapalahti toteaa.
Vielä muutama vuosi sitten tätä lajia oli Euroopassa lähinnä vain Välimeren rannoilla. Nyt hyttynen elelee jo Pariisin ja Brysselin korkeudella.
Pogosta ja Puumala
Chikungunya-virus aiheuttaa samantyyppisen kuume- ja niveltaudin kuin denguevirus. Molempien tautien tyyppioireita ovat äkillisesti nouseva kuume, ihottuma, päänsärky sekä voimakas nivelkipu.
Chikungunya-virus kuuluu samaan virusten sukuhaaraan kuin Suomessa, Ruotsissa ja Venäjän Karjalassa esiintyvän pogostantaudin eli nivelrokon aiheuttava Sindbis-virus.
Ihottumaa, nivelkipuja ja kuumetta aiheuttavaa pogostantautia on joskus kutsuttu marjastajien vaivaksi, sillä infektio iskee etenkin loppukesästä ja alkusyksystä. Taudin ensimmäinen epidemia Suomessa todettiin 1970-luvulla Ilomantsissa.
— Chikungunya-virus on Sindbis-viruksen ”ilkeä isoveli”, Vapalahti kuvaa. Jotkut taudit voivat puolestaan vähentyä Suomessa ilmastonmuutoksen mukana lähivuosikymmeninä.
Esimerkiksi lumen alla talvehtivien metsämyyrien elinolot ja kannat voivat heikentyä sitä mukaa, kun lumiset talvet vähenevät.
Näin myös Puumala-viruksen aiheuttama mmyyräkuume harvinaistuisi, kun virukselle otollisia myyrävuosia ei enää osuisi kohdalle yhtä tiuhaan kuin aiemmin.
Köyhä etelä kärsii
Vaikka virustaudit ovat kurjia ja pahimmillaan hengenvaarallisia Pohjoismaissakin, eniten ilmastonmuutoksen tautitaakka koettelee globaalia etelää. Se merkitsee entistäkin vaikeampia aikoja köyhille, epävakaille alueille, joilla on jo aiemmin kärsitty epidemioista.
Olli Vapalahti mainitsee yhtenä esimerkkinä Kongon demokraattisen tasavallan, jossa on tänäkin vuonna käyty sotaa hallituksen joukkojen ja kapinallisryhmittymien välillä. Siviilit ovat joutuneet pakenemaan väkivaltaisuuksien tieltä.
— Kongon alueella on kärsitty niin ebolasta, m-rokosta eli entisestä apinarokosta kuin monista muistakin tautiepidemioista, Vapalahti toteaa.
Rokotuksilla voi torjua monia zoonooseja ja epidemioiden leviämisiä. Esimerkiksi ebolaan on kehitetty kolme eri rokotetta. Köyhien alueiden rokotuskattavuus ei kuitenkaan ole samalla tasolla kuin länsimaiden. Kansainvälinen apu olisi kipeästi tarpeen.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedelehti joka on sitoutunut journalistin ohjeisiin.
Kuumuus ja ilmastonmuutoksen tuomat sään ääri-ilmiöt aiheuttavat maapallolla monimuotoisen tautitaakan. Terveysvaikutukset eivät jakaudu tasa-arvoisesti edes tasa-arvoisina pidetyissä maissa, kuten Suomessa.
Kaupungeissa erityisesti kuumuus on ilmeinen terveysriski. Jotkin väestöryhmät kärsivät kuumuudesta muita enemmän.
— Kaupungeissa asuu paljon ihmisiä, jotka ovat haavoittuvia esimerkiksi heikomman tulotason ja koulutuksen tai turvaverkostojen puutteen takia, kaupunkiympäristöpolitiikan professori Sirkku Juhola sanoo.
Huono-osaisuus usein myös keskittyy. Siksi kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa huomioon asukkaiden sosioekonomisen aseman vaikutus myös terveyteen. Juhola ryhmineen tahtoo selvittää, miten kaupunkien fyysinen ja sosiaalinen ympäristö heijastuvat siihen, miten ilmastoriskit ilmenevät kaupungeissa.
Tutkijat vahvistavat kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen ilmiön: Helsingin seudulla monella köyhemmän väestön alueella on vihreämpää kuin vauraamman väestön kaupunginosissa. Euroopan muissa pääkaupungeissa on päinvastoin: varakkaat kaupunginosat ovat vihreämpiä kuin niukan tulotason alueet.
Kaupunkimetsät laimentavat hellesään kielteisiä terveysvaikutuksia. Esimerkiksi Helsingin Kontulassa ja Meri- Rastilassa on enemmän viheralueita kuin Töölössä. Näiden lähiöiden asukkaat pärjäävät kuumuudessa paremmin myös siksi, että he ovat keskimäärin nuorempia ja ikänsä vuoksi vähemmän haavoittuvia kuin vaikkapa töölöäiset.
Toisaalta Töölön asukkaista monet omistavat kesämökkejä, joille voi hakeutua pakoon kaupungin hellejaksoja. Kaupunkisuunnittelussa olisikin tarpeen pohtia viheralueiden merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Tiivis kaupunkirakenne ei ole joka suhteessa ihanteellinen.
Lue aiheesta lisää Yliopisto-lehdessä 8/2025 julkaistusta jutusta.
Lääketieteellisen sosiologian professori Tea Lallukka painottaa ilmastonmuutokseen varautumisen merkitystä kaikessa yhteiskunnallisessa suunnittelussa.
— Päättäjien tulisi viimeistään nyt ennakoida ja valmistautua ilmastonmuutoksenvaikutuksiin kansanterveyttä ja terveydenhuoltoa ajatellen.
Julkinen terveydenhuolto on vakavassa kriisissä, Lallukka muistuttaa. Suomen väestö ikääntyy, yleinen sairastavuus lisääntyy ja myös sosioekonomiset terveyserot ovat suuret.
— Ilmastonmuutos ei kohtele eri väestöjä ja väestöryhmiä samoin. Kaikki nämä tekijät korostavat entisestään ennakoinnin ja varautumisen tärkeyttä.
Lallukka nostaa esiin ruokavalion ja ruoantuotannon merkityksen planetaarisessa hyvinvoinnissa. Kasvisruoan suosiminen on kestävää ja terveellistä.
— Ruokaan ja sen tuotantoon liittyvät poliittiset päätökset edistävät yksilöiden, yhteisöjen ja koko maapallon terveyttä, professori sanoo.