Mistä virusten aiheuttamien epidemioiden kausivaihtelut johtuvat?

Virustutkijat selvittävät Auringon vaikutusta virusten tartutuskykyyn ja perimään.

Virustutkija Nina Atanasova vietti kesää Sodankylässä ja mietti syksyä — tarkemmin sanoen syksyisin levittyviä flunssa-aaltoja. Influenssan kausivaihtelut ovat varsin säännöllisiä, mutta virusepidemioiden aaltoilun syistä tiedetään vasta vähän.

Kausivaihtelu on monen tekijän summa, Atanasova arvioi. Hän johti Sodankylän Arktisessa avaruuskeskuksessa kenttäkokeita, joilla testattiin oletetuista syistä yhtä: Auringon vaikutusta viruksiin. Vanhastaan tiedetään, että ultraviolettisäteilyn lyhyet aallonpituudet heikentävät taudinaiheuttajia. Tätä hyödynnetään muun muassa sairaaloiden desinfioinnissa.

Otsonikerros kuitenkin suojaa planeettaamme tuhoisimmilta aalloilta, UV-C:lta, joten tutkijat paneutuivat Maahan asti pääseviin UV-A:han ja UV-B:hen. Niistä ainakin B näytti aiheuttavan viruksille ongelmia.

— Nelituntinen UV-B-altistus huononsi virusten tartutuskykyä. Tutkimme myös UV-A:n ja UV-B:n vaikutusta virusten perimään, mutta mahdollisia RNA-muutoksia koskevat tulokset eivät ole vielä valmiina, Helsingin yliopistossa ja Ilmatieteen laitoksella työskentelevä Atanasova kertoo.

Phi6 koronan mallina

Koeasetelma sijoittui yöttömään yöhön ja aitoon valoon, koska Aurinkoa on vaikea matkia laboratoriossa. Tutkijoita olisi kiinnostanut erityisesti korona, mutta vaarallista virusta ei voi viedä luontoon. Sen sijalle valittiin Phi6.

— Se on bakteriofagi eli bakteerien virus ja muistuttaa kooltaan ja muodoltaan koronaa, virologi vertailee.

Bakteerit ja virukset olivat petrimaljoissa puskuriliuoksessa ja viilennettynä, niin etteivät ne päässeet kuumenemaan tai kuivumaan.

— Muuten säteilyn vaikutukset olisivat sekoittuneet muiden olosuhteiden vaikutuksiin.

Osaa vertailuviruksista tutkijat pitivät säteilyltä suojattuna ulkona, osaa UV-valossa laboratoriossa.

— Tutkimuksissa päästiin hyvään alkuun. Säteilyn aiheuttamat haitat pitää kuitenkin varmistaa pitkäkestoisemmilla kokeilla.

Nina Atanasova on mikrobiologian dosentti, ja hän johti Sodankylän tartuttavuustutkimuksia yhdessä tutkija Kaisa Lakkalan ja professori Martin Romantschukin kanssa.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2021. 

KUKA

Helsingin yliopistossa ja Ilmatieteen laitoksella työskentelevä mikrobio­logian dosentti Nina Atanasova.

MISSÄ

Arktisessa avaruus­keskuksessa Sodankylässä.

MITÄ

Johtaa emeritusprofessori Dennis Bamfordin, tutkija Kaisa Lakkalan ja professori Martin Romantschukin kanssa tutkimusta UV-säteilyn vaikutuksesta virusten leviämiseen ja tartuttavuuteen.