Työnteko ei näytä uuvuttavan opiskelijoita eikä huonontavan opintomenestystä, kunhan työ on osa-aikaista

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2024.

Kuuntele juttu Soundcloudissa tai Spotifyssa.

Iltapäivän luennolla opettajan kuulijakunta alkaa harventua, kun iltavuoro kutsuu työssäkäyviä opiskelijoita. Tilanne ei ole harvinainen: suurin osa yliopisto-opiskelijoista käy töissä. Opiskeluaikataulu ja työkalenteri eivät aina asetu kauniisti peräjälkeen.

Noin 65 prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoista paiskii töitä opintojen ohessa luentokauden aikana.

Valtaosa heistä tekee osa-aikatöitä, 20—34 työtuntia viikossa. Opintojensa loppuvaiheessa olevat työskentelevät enemmän kuin opintojaan vasta aloittelevat.

Työssäkäyvien määrä vaihtelee jonkin verran myös tiedekunnittain ja aloittain. Eniten työssäkäyviä on johonkin tiettyyn ammattiin valmistavilla aloilla. Esimerkiksi oikeustieteen maisterivaiheen opiskelijoista noin 90 prosenttia käy töissä.

Sen sijaan yleissivistävien alojen opiskelijat, kuten humanistit ja valtiotieteilijät, työskentelevät selvästi vähemmän. Heistä noin 60 prosenttia käy luentokauden aikana töissä. 

Osa-aikatyö voi edistää opintoja

Työssäkäyviä opiskelijoita koskevat tilastot selviävät yliopistonlehtori Tarja Tuonosen tutkimuksista. Tuononen tutki Helsingin yliopiston opiskelijoiden työssäkäyntiä kasvatustieteen väitöskirjassaan ja on sittemmin jatkanut työskentelyä saman teeman parissa.

— Opintojen ja työn yhteensovittaminen sujuu opiskelijoilta hyvin vaihtelevasti. Osa kokee työnteon hidastavan ja estävän opintoja, osa taas jopa edistävän niitä, Tuononen sanoo.

Kun työnantaja on joustava ja opiskelija suunnitelmallinen ja taitava ajanhallinnassa, voi osa-aikatyö parhaimmillaan tuoda viikkoon rakennetta ja tervetullutta vaihtelua opinnoille. Toisaalta, jos ajanhallinta on muutenkin vaikeaa, voi työnteko lisätä stressiä ja kuormitusta. 

Kolmenkymmenenviiden tunnin raja

Myös opintojen rakenne vaikuttaa siihen, miten palkkatyö solahtaa osaksi opiskelijan arkea. — Esimerkiksi kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on paljon läsnäoloa edellyttäviä kursseja.

Alan opiskelijoiden kanssa työn ja opintojen sovittaminen nousee herkemmin esille opintoneuvonnassa kuin monella muulla alalla, opintoasianpäällikkö Johanna Harju Helsingin yliopistosta sanoo.

Tilastojen perusteella työnteko ei näytä hidastavan opintoja. Alle 35 tuntia viikoittain työskentelevät opiskelijat takovat opintopisteitä yhtä rivakasti kuin työssä käymättömätkin. Arvosanoissakaan ei ole merkitsevää eroa.

Opiskelijoiden uupumukseenkaan työnteolla tai tekemättömyydellä ei näytä olevan yhteyttä. — Vasta kun työnteko on lähes täysipäiväistä, 35 viikkotuntia tai enemmän, alkaa vaikutus näkyä. Opintosuoritusten määrä tippuu, Tarja Tuononen sanoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Raha on opiskelijoille tietenkin se ensisijainen syy tehdä töitä. Yksin opintotuen ja pienenevän asumistuen varassa elämä on niukkaa, jos omaiset eivät pysty tukemaan opiskelijaa. Toisaalta nuori aikuinen ei välttämättä tahdo olla kodin tuen varassa vaan suoriutua itsenäisesti arjestaan.

Hyvänä kakkosena ansioiden jälkeen tulee halu hankkia työkokemusta jo opiskeluaikana. Moni miettii valmistumisen jälkeistä elämää ja työllistymistä.

— Jos valmistuessa ei ole minkäänlaista työkokemusta, työnantajat voivat pitää sitä jonkinlaisena puutteena, Tuononen sanoo. Työllistymistä ajatellen oman alan työkokemus on arvokasta, mutta mikä tahansa työ kartuttaa työelämätaitoja ja antaa valmiuksia kohdata monenlaisia ihmisiä eri taustoista. Monet muistelevatkin lämpimästi kesätöitään ja opiskeluaikojen keikkatöitään, vaikka työ on saattanut olla vaativaa ja fyysisestikin raskasta. 

Kassatyö on meriitti ministerillekin 

Kokemus monenlaisista töistä tuo perspektiiviä ja ymmärrystä, Tuononen sanoo. Ex-pääministeri Sanna Marinin kassatyö  opiskeluaikana ei ole Suomessa pilkan aihe, vaan pikemminkin rikkaus.

— Jos työskentelee vain akateemisissa ammateissa, saattaa jäädä jostain paitsi. Kaikille olisi hyväksi nähdä muunkinlaista työelämää, Tuononen sanoo.

Hän on itsekin työskennellyt kaupassa ja ammentanut arvokasta työkokemusta asiakkaiden kohtaamisesta. Pesti auttoi myös ymmärtämään erilaisia johtamiskulttuureja ja johtamisen teorioita,jotka tulivat sittemmin vastaan opintojen kautta.

Eniten oman alan työkokemusta opiskeluaikana hankkivat jollain professioalalla opiskelevat, kuten juuri oikeustieteen opiskelijat. Samoin oman alan töiden tekeminen lisääntyy, mitä lähempänä maisteriksi valmistuminen on. 

Kirjaa taidot ylös 

Opiskelijoita haastatellessaan Tarja Tuononen on pannut merkille, että he tunnistavat työkokemuksen tuomia taitoja ja oppeja hyvin vaihtelevasti.

— Mielenkiintoista on, että sillä ei oikeastaan ollut merkitystä, oliko opiskelija tehnyt oman alan vai jonkun muun alan töitä. Osa löysi vaikkapa myyjän työstä linkkejä omaan alaansa ja listasi oppimaansa, kun taas osa ei osannut sanoittaa, millaisia taitoja oman alan töistä oli kertynyt.

Tuononen kannustaakin opiskelijoita pohtimaan ja kirjaamaan, mitä hyötyä tulevalla työuralla voi olla erilaisista töistä, harrastuksista ja vaikkapa luottamustehtävistä. Jo yksin se, että on onnistuneesti yhdistänyt työnteon ja opiskelun, on monen työnantajan silmissä meriitti. 
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Neljännen vuoden historian opiskelija Sakari Bister pääsi uuden äärelle, kun hän aloitti talvella työt Helsingin yliopiston Tiedemuseo Liekissä. Hän on ensimmäistä kertaa omaan koulutukseensa liittyvässä työssä. Toki tehtäviin kuuluu paljon asiakaspalvelua ja yleistä neuvontaa. 
— Hoidan kassaa ja opastan kävijöitä oikealle reitille. Vedän museossa myös ohjattuja opastuksia, Bister kertoo.

Aiemmin Bister ei ole työskennellyt opintojen ohella. Nyt työhön ajoi ensisijaisesti tarve laittaa rahaa säästöön ja toiseksi halu hankkia työkokemusta.

Bister aikoo suorittaa opintonsa tavoiteaikaa hitaammin, ja opintotukikuukaudet uhkaavat loppua kesken.

Bisterillä kävi tuuri, sillä työ museossa liippaa omaa alaa hyvinkin läheltä. Hän opiskelee sivuaineena museologiaa ja haaveilee urasta kulttuurialalla, ehkä tapahtumajärjestäjänä tai työstä museossa.

— Jos museoalaa miettii, niin työllistyminen taitaa olla aika paljon jalka oven väliin -meininkiä. Kokemus alalta on tosi tärkeää.

Bister on oppinut työn mittaan hoitamaan kassaa ja käsittelemään rahaa. Myös työpaikan kulttuuri ja kirjoittamattomat säännöt ovat jo tuttuja. Hän on löytänyt oman paikkansa työyhteisössä. Työ on tuonut myös uudenlaista itseluottamusta.

Opiskelun ohessa Bister tekee yhden tai kaksi työvuoroa viikossa. Lisäksi aikaa nielee ainejärjestö Kronoksen puheenjohtajan pesti.

— Ajattelen niin, että työ on kuin yksi lisäkurssi. Näin työn sovittaminen opintoihin on mennyt minusta oikein hyvin, Bister kuvaa.

Mukavaa on ollut sekin, että museosta löytyi hänelle töitä myös kesäksi.


(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Erityisluokanopettajan sijainen, hotelliketjun yritysmyyjä, tarjoilija — toisen vuoden
metsätieteen opiskelijalle Ada Hallikaiselle on kertynyt kokemusta monenlaisesta työstä.

— Olen tehnyt töitä koko ajan opintojen alusta lähtien. Tosin kolme työtä alkoi olla jo liikaa, joten tiputin tarjoilijan hommat pois, Hallikainen kertoo.

Opinnot ja työt Hallikainen on sovittanut luovasti. Jos työt menevät luentojen kanssa päällekkäin, Hallikainen opiskelee asiat jälkikäteen kotona verkkokurssin dioista. Luennoilla hän ei muutenkaan käy kovin usein.

— Minulle luennot ovat aika pitkiä. En välttämättä jaksa keskittyä koko aikaa. Käyn yleensä ekalla luennolla ja päätän sen perusteella, alanko käydä. Jos luennoitsija lukee suoraan paperista, en käy. Jos hän puhuu kiinnostavasti, käyn.

Hallikaiselle tämä metodi on sopinut. Viime syksyltä opintopisteitä kertyi 40, ja kurssien keskiarvokin oli hyvä. Sittemmin hän on hieman hidastanut tahtia.

Työtunteja kertyy vaihtelevasti nollasta kolmeenkymmeneen viikossa. Hotellimyyjän työvuoroista hän saa päättää varsin itsenäisesti.

Hallikaisen mukaan työ on hänelle kuin harrastus. Töissä on mukavaa ja siellä tapaa vähän erilaisia ihmisiä kuin opinnoissa. Lisätienesti on iso bonus.

Omaan alaan liittyviä töitä Hallikainen tekisi myös mielellään, mutta pääkaupunkiseudulla metsäalan töitä ei noin vain ole tarjolla. Hän uskoo kuitenkin, että muunkinlaisesta työkokemuksesta on hyötyä tulevaisuudessa.

— Uskon, että työnantajat arvostavat kokemusta yritysmyynnistä: että osaa kommunikoida yritysten ja ihmisten kanssa, ymmärtää priorisointia ja kokonaisuuksien hallintaa.

Valmistuttuaan Ada Hallikainen haluaisi tehdä metsäsuunnittelua, yhdistää maastoja toimistotöitä. Erityisesti hän on kiinnostunut työskentelystä metsänomistajien kanssa.