Haastattelu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2024.
Yleisurheilija Iida Lounelan ensimmäiset paralympiakisat alkusyksystä Pariisissa olivat unohtumattomat.
— Henki oli mahtava! Tuntui, että me kaikki eri lajien edustajat ympäri maailmaa olimme yhtä isoa porukkaa. Ja olihan se epätodellista hypätä Stade de Francella 70 000 ihmisen edessä.
Lounela sivusi pituushypyn ennätystään 5,19 metriä ja leiskautti neljänneksi.
— Jäi kova motivaatio parantaa. Mitali on ehdoton tavoite vuoden 2028 Los Angelesin kisoissa.
Lounela treenaa kovaa kahdesta neljään tuntiin kuutena päivänä viikossa. Pituushypyn lisäksi hän juoksee kilpaa.
Yhteiskunnallisten keskustelujen koti
Lounela opiskelee nyt toista vuotta Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
— Kotonani seurattiin aina uutisia ja keskusteltiin niistä yhdessä. Se herätti yhteiskunnallisen kiinnostuksen ja halun vaikuttaa asioihin, sosiaalitieteiden opiskelija kertoo.
Tulevaisuudessa Lounela ryhtyisi mielellään järjestötöihin.
— Voisin osaltani auttaa vammaisia yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin haaveittensa tavoittelemisessa.
"Tulkaa rohkeasti juttelemaan!"
Iida Lounelalla on synnynnäinen näkövamma. Hän näkee aivan lähelle, mutta havaitsee kauempaa lähinnä hahmoja ja muotoja. Näkövamma tuo oman lisänsä kilpaurheilun ja opiskelun joskus vaikeaan yhteensovittamiseen.
— Käyn mahdollisimman paljon luennoilla, sillä lukeminen on hyvin raskasta. Kurssikirjojen löytäminen äänikirjoina on välillä vaikeaa, mutta onneksi niitä löytyy edes jonkin verran.
Lounela toivoisi keskustakampukselle tarkempia verkko-ohjeita vaikkapa siitä, mistä ja miten luentosalit löytyvät. Konkreettinen neuvonta auttaisi näkövammaisia hakeutumaan oikeisiin paikkoihin.
— Salien ovinumerot ovat minulle liian pienellä, mutta puhelimen kamera auttaa. Kun olen löytänyt oikeaan kerrokseen, nappailen ovista kuvia ja zoomaan niistä numeroita isommaksi, Lounela kertoo.
Yliopistoa hän joka tapauksessa pitää juuri oikeana paikkana itselleen. Valtiotieteellisessä riittää kiinnostavia kursseja lähes liiaksi asti ja opiskelu tuntuu mielekkäältä urheilun rinnalla.
Hän neuvoo lähestymään itseään mutkattomasti, liikoja empimättä.
— Kun en tunnista kasvoja, minun on vaikea itse löytää uudestaan niitä mukavia tyyppejä, joita on aiemmin tullut tavattua. Tulkaa siis rohkeasti juttelemaan!
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.