Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2025.
Kuuntele juttu
Kuljen havumetsässä. Tuuli suhisee puissa, valo siivilöityy oksien ja pensaiden läpi. Kauempana käyskentelee kauris. Puiden takaa pilkistää tuttu rakennus. Mutta miksi Kaisa-kirjasto on siirretty keskelle metsämaisemaa?
Tämä on Serendip, Helsingin yliopiston kehittämä uusi opetuspeli. Sen ensimmäisessä episodissa seikkaillaan pohjoisessa havumetsässä.
Reitti kulkee kankaalta suolle, suolta talousmetsään ja sieltä edelleen joen rantaan. Matkalla kohtaan niin muistiinpanonsa hukanneen biologin, harvennushakkuita tekevän metsänomistajan kuin kalastuksesta elantonsa saavan saamelaisen.
Ihmisten lisäksi peli esittelee viisaan pöllön, mindfulness-ohjeita antavan ketun ja maan alla asustelevan madon.
Kaiken tämän voisi tehdä osana kestävyystieteen opintoja ja saada yhden opintopisteen.
Ei lohia, ei tuloja
Serendipin tarina alkoi kesällä 2022, kun koulutuspäällikkö
— Ajatuksena on ollut viedä opiskelijat virtuaalisesti keskelle ympäristöjä, joissa tapahtuu nyt isoja muutoksia.
Havumetsäepisodi konkretisoi opiskelijoille, kuinka monimutkainen ongelma ympäristönmuutos on. Näkökulmien pohdintaan ovat osallistuneet useat tiedekunnat ja tutkimusryhmät.
Yhtenä esimerkkinä hankalasta kysymyksestä on pelin lopulla vastaan tuleva joki, jonka alueella kalastus on jouduttu kieltämään. Tulokaslajit ovat vieneet tilaa lohelta.
Kalastuskielto uhkaa kuitenkin paikallisten perinteistä elämänmuotoa ja heidän toimeentuloaan: ilman lohia ei tule myöskään turisteja.
— Tarkoitus on saada opiskelija pohtimaan omia arvojaan ja valitsemaan, miltä pohjalta lähtee ratkomaan muuttuvaa tilannetta.
Chat-pöllö tietää
Työparikseen pelin kehittelyssä Hemminki-Reijonen sai teknologiasiantuntija
Serendip on hyvin kaunis. Pohjoisen maisemat avautuvat kauas, öisin taivaalla loistavat revontulet. Kaisa-kirjasto, pelissä Hall of Knowledge, on mallinnettu hienosti. Kesäinen sää vaihtuu lumipyryyn kuin Narnian tarinoissa ikään.
Serendipissä on kolme chatbot-pohjaista hahmoa: viisas pöllö, suomalainen metsänomistaja Tero ja pelaajan oppaana toimiva naishahmo Madida. Näille kaikille on luotu tekoälyprofiilit, jotka keskustelevat pelaajan kanssa.
Työ on yhä osin kesken. Esimerkiksi pöllön olisi tarkoitus hakea tietonsa suoraan tuoreimmista tieteellisistä julkaisuista, mutta tekijänoikeussyistä tämä ei vielä ole onnistunut. Toistaiseksi pöllö hakee tietonsa avoimesta verkosta, mutta painottaa tieteellistä aineistoa.
Tekoälyllä on yhä rajoituksensa.
— Peliin liittyvän opintokurssin ohjeissa muistutetaan, ettei tekoälyyn voi aina luottaa, eikä sille pidä uskoa henkilötietoja eikä muuta yksityistä, Hemminki-Reijonen sanoo.
Aavikolta sademetsään
Serendipin kahdesta seuraavasta episodista on jo selkeät suunnitelmat. Yksi, useamman henkilön pelattava jakso sijoittuu aavikolle. Ryhmän tulisi kohentaa maatilaa, jonka toiminnan ilmastonmuutos on keskeyttänyt. Pelaajat jakautuvat eri puolille ottamaan oppia lähiseutujen yhteisöiltä ja hyödyntävät oppimaansa yhdessä.
Kolmas episodi sijoittuu sademetsään, jonne suunnitellaan tietä. Peli simuloi tietä varten järjestettävää kuulemista ja pelaajille jaetaan roolit, joissa he tilanteeseen osallistuvat. Tarkoituksena on löytää mahdollisimman toimiva kompromissi ja oppia samalla sademetsien ekologiaa.
— Voimme viedä pelaajat ympäristöihin, joihin matkustaminen ei muuten olisi helppoa, Seredipin kehitystyöstä vastaava asiantuntija
— Havumetsä ei ole samalla lailla eksoottinen, kun sinne pääsee Nuuksiossakin.
Jyrsijän juttusille?
Seuraavien seikkailujen rakentamisen olisi tarkoitus alkaa tänä syksynä ja valmista voisi olla vuonna 2026. Kehittäjien ideoissa kangastelee jo neljäs, valtameren ekologiaan keskittyvä jakso. Siinä pohditaan mikro- ja makromuovin vaikutuksia rannikon kalastajayhteisöihin.
Serendipin kehitystyöhön osallistuvat myös tutkijat. Esimerkiksi aavikko-osan tehtävät perustuvat maantieteilijä
Akateeminen tausta näkyy myös havumetsäepisodissa. Tietoiskut päättyvät lähdeviitteisiin. Ilmasto-ahdistuksen käsittelyä koskevan kentän sisältöä on ollut suunnittelemassa tutkijatohtori
Tietoisuustaitojen saloihin pelaajaa opastaa kettuhahmo.
— Eläinten kanssa puhuminen on yksi testaajien eniten toivomia ominaisuuksia, Nyyssönen kertoo.
Niinpä esimerkiksi sademetsässä yhdeksi tietolähteeksi on ajateltu agutti-jyrsijää.
Palkinto kannustaa
Serendipin havumetsäepisodin kehitystyö jatkuu niin ikään. Mihaela Nyyssönen kertoo, että peliin olisi tarkoitus lisätä enemmän tehtäviä. Peli antaa jo nyt ohjeita esimerkiksi siitä, miten suosta otetaan näytteitä, mutta jatkossa näytteitä olisi tarkoitus päästä ottamaan itsekin.
Jo nykyisellään peli on saanut huomiota ja kiitosta: Serendip palkittiin Business Finlandin ja AI Finlandin gaalassa lokakuussa 2024 vuoden tekoälytekona.
Serendip on herättänyt paljon kiinnostusta myös kansainvälisesti.
— Maailmalla on kiitetty yliopiston rohkeutta panostaa uuteen. ”Kunpa meilläkin voisi tehdä tällaista”, moni ulkomainen kollega kommentoi, Nyyssönen kertoo.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Kokeilin Serendip-peliä keväällä, jolloin pelissä oli vielä jonkin verran teknistä keskeneräisyyttä. Silti sen pelaaminen läpi onnistui muutamassa tunnissa. Pelin oppimispäiväkirjan, Book of Serendipin, koostamista en kokeillut, mutta opiskelijoille se on olennainen osa peliä.
Pelikokemus oli kaksijakoinen. Tuntui, että nyt ollaan todella jonkin uuden äärellä: tietokonepelin pelaaminen on kaukana kirjatenttiin lukemisesta. Toisaalta pelinä Serendip on melko suoraviivainen. Tehtävänä on lähinnä kävellä paikasta toiseen, lukea tietoiskuja ja keskustella pelissä tavattavien hahmojen kanssa. Kolmea tekoälyhahmoa lukuun ottamatta keskustelukumppaneista ei ihmeitä irronnut.
Aluksi peli kehottaa valitsemaan haasteen, johon keskittyä. Omasta valinnastani, lajien siirtymisestä, löytyi aika vähän tietoa. Tosin tekoälypöllön kanssa siitäkin voi keskustella loputtomiin.
Pelillisiä tehtäviä on melko niukasti. Lumipyryltä pitää suojautua mökkiin ja biologille etsiä hänen muistiinpanonsa. Peli tuntuu olevan ohi ennen kuin se kunnolla alkaakaan.
Sähköisen oppimisen asiantuntija Mihaela Nyyssönen ottaa mielellään vastaan kaikkien testaajien palautetta. Valtaosa kommenteista on ollut positiivisia, mutta muokkaamistakin pelissä vielä riittää.
Seitsemän opiskelijaa on jo suorittanut kestävyystieteen kurssin Serendipin avulla. Nyyssönen kiittää opintopäiväkirjojen tasoa.
— Pelin kolmannen tekoälyn tehtävä on auttaa opiskelijoita kehittämään päiväkirjojaan. Näkemäni perusteella siinä on onnistuttu.
Kurssisivu on jälleen auki uusia opiskelijoita varten.