Kolumni on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2025.
Hetki, jolloin vuosien lukeminen, epävarmuus, uteliaisuus ja kasvu tiivistyvät yhteen projektiin. Aloitin urakan innoissani — ja kauhusta kankeana.
Maisterintutkielma on enemmän kuin laaja kirjoitustyö. Se on opintojen huipennus, rituaali, jolla opiskelija astuu akateemisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi ja oman alansa asiantuntijaksi. Tutkielmassa ei enää vain toisteta olemassa olevaa tietoa, vaan myös tuotetaan uutta.
Samalla pääni sisälle pesiytyi mörkö, joka osaa suurentaa itsensä miltei ohittamattomaksi. Sen syntyyn ovat vaikuttaneet kavereitteni puheet tutkielman raskaudesta ja osin myös omat kokemukseni kandidaatintyön ajalta.
Mörön kasvattamiselle jäi liikaakin aikaa, sillä osoittautui hyvin hankalaksi päästä tutkimusryhmään opinnäytteen tekemistä varten, vaikka sitä alallani edellytetäänkin. Olin vaipua epätoivoon, kun sähköpostiin kilahti kerta toisensa jälkeen kielteinen viesti: ”Nyt ei ole tilaa.”
Ohjaajan merkitys on suuri
Toivoisin, että yliopisto kantaisi vastuuta tästä vaiheesta, jotta opiskelijoilla todella olisi mahdollisuus suorittaa tämä viimeinen opinnäytetyö. Ei ole kenenkään etu, että valmistuminen viivästyy.
Hyvän ohjaajan merkitystä on vaikea liioitella. Vaikka maisterintutkielma onkin itseohjautuvaa työtä, niin kuin asiaan kuuluu, opiskelija on kuitenkin vasta oppimassa tutkimuksen tekemistä. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, miten jotkut ovat jääneet oman onnensa nojaan eikä tutkielma etene.
Ymmärrän senkin, että tutkijoiden arki voi vain olla liian kiireistä. Aina ei irtoa riittävästi aikaa opiskelijoiden huolille, vaikka hyvää tahtoakin olisi.
Onni kääntyi puolelleni. Löysin tutkimusryhmän, joka toivotti minut varauksetta tervetulleeksi — kuin olisi odottanut juuri minua. Jo ensimmäisessä tapaamisessa tunsin, kuinka sisäinen mörköni kutistui.
Ehkä tutkielma ei sittenkään ole ylittämätön este vaan matka, jonka voi kulkea askel kerrallaan, kunhan saa rinnalleen oikeat ihmiset. Sellaiset olen onnekseni löytänyt.
Kirjoittaja on biokemian ja rakennebiologian maisterivaiheen opiskelija
Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.