Kun matkustaa junalla Helsingin keskustan suunnasta Myyrmäkeen, radan vasemmalla puolella näkyy valtava punatiilirakennus, jonka seinässä lukee Colosseum. Vaikka talo on selvästi toimistorakennus, toukokuisena lauantaina sieltä saattoi löytää sekä ohjelmaa että esityksiä. Tilapioneerit-projektikurssi huipentui silloin tapahtumaan, jonka kurssilaiset suunnittelivat ja tuottivat.
Pallomeri, jooga ja pakohuonepelit toivat paikallisille viihdettä, mutta ehkä myös muuta. Jos hyvin käy, tilat saavat pian uusia käyttäjiä eikä vanha Kelan konttori ole enää tyhjillään. Ainakin se on yksi Tilapioneerien tavoite.
Kaupunkikulttuurista oppii osallistumalla
Tilapioneerit on Helsingin yliopiston projektikurssi, joka yhdistelee yhdyskuntasuunnittelua, maantiedettä, sosiaalitieteitä ja kulttuuria. Opiskelijat saavat parin kuukauden aikana tietoa ja kokemuksia kaupunkikulttuurista ja siihen osallistumisesta.
Kaikki alkaa haasteesta. Mukaan valitut opiskelijat näkevät todellisen tyhjillään olevan tilan, jolle heidän pitäisi ideoida uutta käyttöä. Reilun kuukauden aikana kurssilaiset perehtyvät kaupunkitoimintaan ja soveltavat sitten oppimaansa. Tavoitteena on, että luentojen sisällöt auttavat opiskelijoita järjestelyjen suunnittelussa: kurssin lopussa kaupunkitapahtuma kokoaa yhteen paikallisia asukkaita ja toimijoita sekä muita tilasta kiinnostuneita.
– Tilapioneerit alkoi maantieteiden osastolla järjestetystä kurssista nimeltä Kaupunkikulttuuri ja uudet toimijat. Sen tarkoituksena oli tutkia Helsingin kaupunkikulttuuria ja sitä aktivoitumista, mitä silloin oli meneillään, Rami Ratvio kertoo.
Hän on yksi Tilapioneerien pyörittäjistä ja kurssin opettajista. Ratvio on ollut mukana alusta, eli vuodesta 2013, saakka.
Kurssin alun aikaan ravintolapäivät, kaupunginosatapahtumat ja siivouspäivät aktivoivat ihmisiä. Kaupunkilaisten järjestämistä tapahtumista ei kuitenkaan löytynyt tutkimuskirjallisuutta, joten projektikurssi tuntui tarpeelliselta. Sen kautta ilmiöstä voisi oppia sisältä käsin.
– Halusimme itsekin selvittää, mistä tässä ilmiössä oikeastaan on kysymys, Ratvio sanoo.
– Kun ideoimme kurssia, haluaisimme, että opiskelijat saavat kokemuksia toimijuudesta ja että he pääsevät hyödyntämään omia taitojaan ja omaa asiantuntemustaan, sanoo maantieteen yliopistonlehtori Rami Ratvio.
Käytäntö opettaa kurssilaisia ja kurssilaiset järjestäjiä
Pian ensimmäisen vuoden jälkeen akateemista tutkimusta alkoi ilmestyä materiaaliksi. Kaupunkisuunnittelun kirjallisuus keskittyi tyhjilleen jääneiden tilojen hyödyntämiseen. Berliiniläinen kaupunkisuunnitteluviraston raportti ”Urbanpioneers” inspiroi kurssille uuden nimen.
Nyt Tilapioneerit on pyörinyt kuusi vuotta. Toimintaa on järjestetty Espoossa ja Helsingissä ja tänä vuonna Vantaalla. Kurssi on erikoisuus niin järjestelyiltään kuin luennoitsijoiden ja yhteistyökumppanien määrässäkin. Luennoilla on paljon eri puhujia kaupunkiaktivisteista kulttuurituottajiin.
Koska opiskelijat suunnittelevat ja tuottavat kurssilla tapahtuman, heistä itsestään riippuu, miltä kurssi minäkin vuonna näyttää.
– Kurssi on aina pieni yllätys meille järjestäjille, koska niin paljon riippuu opiskelijoista. Joka vuosi opimme itsekin jotain uutta, Ratvio sanoo.
– Tilapioneerit on käytännönläheistä oppimista. Meillä oli tila ja sitten vain lähdettiin miettimään, mitä sille tehtäisiin, Tommy Tienhaara sanoo.
Hän on toisen vuoden maantieteen opiskelija ja mukana kurssin tilatiimissä. Heidän vastuullaan on tyhjilleen jääneen toimiston huoneiden ja tavaroiden listaaminen, logistiikka ja somistaminen. Kolme muuta ryhmää vastaavat ohjelmasta, verkostoista ja viestinnästä.
Periaatteessa kurssilla on aikataulut, mutta käytännössä opiskelijat saavat itse tulla ja mennä ja tehdä työtä silloin, kun heille sopii.
– Kaikilla on tänne avaimet ja osa on ollut täällä yölläkin, Ratvio sanoo.
Opiskelija saa itsevarmuutta ja kaupunki tiloille käyttäjiä
Yliopiston huippuopettajien verkostoon Opettajien akatemiaan kuuluva Ratvio opettaa tänä lukuvuonna 14 eri kurssilla. Hänen mukaansa Tilapioneerit-kurssilla näkee luokkahuoneita paremmin, että opiskelijat todella oppivat. Hänestä kurssi antaa osallistujille itseluottamusta ja itsevarmuutta työelämään.
– Tässä tavallaan heitetään opiskelijat suoraan syvään päähän. Pitää itse miettiä, mistä saamme vaikkapa vaneria, tai pääsisimmekö penkomaan kaupunginteatterin varastoja, Tommy Tienhaara kertoo.
Hän ei ollut ennen kurssia järjestänyt kaupunkitapahtumia, mutta kokee Tilapioneerit hyväksi tavaksi oppia sekä projektityöstä että urbaanista kulttuurista.
Samalla voi auttaa myös yhteiskuntaa.
– Tilapioneerien tavoitteena on saada toimintaa vajaakäyttöiseen rakennukseen. Myyrmäessä 20 prosenttia Colosseum-talosta on tällä hetkellä tyhjillään. Yhteensä rakennuksen pinta-ala on noin 35 000 neliötä, Rami Ratvio sanoo.
Tyhjät toimistotilat ovat Suomessa yleisiä. Uudet vuokralaiset ovat siis tervetulleita.
Tilapioneerit etsii niitä lähialueilta ja paikallisista toimijoista. Esimerkiksi Myyrmäen tapahtumassa olivat mukana paikallinen radiokanava, Street Art Vantaa ja Myyrmäki-liike. He tarjosivat ohjelmaa tapahtumaan.
– Haluamme tapahtuman avulla muuttaa ihmisten mielikuvia paikasta ja tuoda rakennuksen mielikuvakartoille. Kun ihmiset huomaavat, että jossain rakennuksessa alkaa tapahtua, he kiinnostuvat paikasta.
Kaava on näyttänyt toimivan aiemmissa Tilapioneerien paikoissa, kuten Marian sairaalassa tai Espoon Kerassa.
– Keraan löytyi kulttuuriosuuskunta, joka pystyi vuokraamaan osan tyhjistä tiloista pidemmäksi ajaksi.
Myyrmäessäkin on jo kuulemma käynyt kyselijöitä.
Tulevaisuudessa Tilapioneerien kaikki materiaalit ovat jaossa internetissä, joten jatkossa mikä vain taho voi järjestää samanlaisen kurssin.
– Toivon, että tällaisia kursseja pidettäisiin ympäri Suomea eri korkeakouluissa, ja miksei muillakin koulutusasteilla, Ratvio sanoo.