Kantasuomalaisten ja maahanmuuttajateinien koulumenestyksessä on iso ero.

— OECD-alueen suurin kuilu, sanoo professori Katariina Salmela-Aro.

Yläkoulusta löytyy myös paljon uupumusta ja kyynisyyttä. Maahanmuuttajien — varsinkin poikien — pahoinvointi syvenee seitsemännestä yhdeksänteen luokkaan edettäessä, osoittaa Salmela-Aron tuore tutkimus. Kuormituksen kasvu koskee kaikkia nuoria, mutta maahanmuuttajien tilanne huolettaa professoria erityisesti.

— Koulun olisi tärkeä olla heille turvasatama. Jos omaa porukkaa ei löydy koulusta, se etsitään muualta.

Salmela-Aron toimittamassa European Psychologist -lehden maahanmuuttajanumerossa käsitellään porukoitumisen huonoja vaihtoehtoja, radikalisoitumista myöten.

Neuvottelemisen jalo taito

Opettajiemme ansaitusti hyvässä maineessa on hänen mielestään tässä kohtaa särö. Yhtenäiseen oppilasjoukkoon tottuneina he eivät aina osaa toimia kieli- ja muilta taustoiltaan kirjavaksi muuttuneessa luokassa. Koulun taustaeroja tasoittava vaikutus onkin Suomessa huonontunut OECD:n ennätysvauhtia.

— On aivan oma tilanteensa kohdata tulija, joka on hyvin innokas oppimaan, mutta jolla on samalla hoidettavanaan kotoutumisen iso urakka.

Salmela-Aron ehdotus on panostaa nuorten sosiaaliseen ja emotionaaliseen osaamiseen.

— Eri lailla ajattelevien kanssa neuvotteleminen on aikamme suuria taitoja. Yläkoulu on vielä otollista aikaa sen opetteluun.

Kohtaamisen taito on noussut esiin myös katsomusaineiden opetusta pohdittaessa: pitäisikö koululaiset jakaa uskontojen mukaisiin opetusryhmiin vai ei. Salmela-Aro puhuu ryhmienvälisen keskustelun ja yhdessä tekemisen puolesta.

Uutinen on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/03/18.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.