— Ekat kerrat jännittivät. Mietin, osaanko oppisisällöt riittävän hyvin, yliopistonlehtori Olli Ruth muistelee yliopisto-opettajan uransa alkuaikoja 20 vuotta sitten.
Sittemmin maantieteilijän jännitys on laantunut, mutta into ei.
Juuri innostus opetettavaan aiheeseen, opettamiseen ja oppimiseen on Ruthin mukaan kaikkein olennaisinta opettajan työssä. Yleensä innostus sytyttää myös opiskelijoissa halun oppia.
Intoaan Ruth on pitänyt yllä kehittämällä omaa opetustaan. Nyt hän opiskelee verkkopedagogiikkaa. Siinä häntä kiinnostaa erityisesti, miten verkko-opintoihin voisi lisätä välitöntä vuorovaikutusta.
— Opettaja ei ole koskaan valmis eikä täysinoppinut. Tutkittu tieto ja pedagogiikka muuttuvat. Koko ajan täytyy pitää yllä omaakin osaamista.
Yleissivistystä ja rakkautta
Rakkaus ja rajat ovat tärkeitä sanoja Ruthille. Opiskelijoista pitää välittää ja heitä pitää ymmärtää. Toisaalta hyvä opettaja myös haastaa opiskelijoitaan. Aikarajoista kiinni pitäminen koulii nuoria työelämää varten. Kannustaminen vaikealtakin tuntuvien asioiden opetteluun tuo opiskelijoille parhaat onnistumisen kokemukset.
Yliopiston lisäksi myös koulumaailma on Ruthille tuttu. Hän on Ylioppilastutkintolautakunnan maantieteen jaoksen puheenjohtaja ja sensori.
Nykyiset abiturientit ovat hänen mukaansa vahvoilla sähköisessä maailmassa. He osaavat hyödyntää tietokoneohjelmia opiskelussa aivan toisella tavalla kuin Ruthin ikäluokka aikoinaan.
— Osalle abiturienteista ajattelu ja jäsennellyn tekstin kirjoittaminen on entistä vaikeampaa. Juuri nämä taidot ovat yliopistossa tärkeitä.
Ruth tähdentää lukion yleissivistävää tehtävää. Lukion pitäisi valmentaa erottamaan vale totuudesta.
— Ymmärrys yhteiskunnasta ei synny ilman maantieteen ja historian osaamista. Ilman sitä ylioppilaalla on aukko yleissivistyksessä.