Apulaisprofessori Kristiina Brunila ja professori Arto Kallioniemi tutkivat opettajankoulutusta, jota myös laajemmin tänä päivänä muokkaa sekä markkinoituminen että individualismi.
– Koulutuspolitiikka ja tasa-arvopolitiikka ovat olleet kuin kaksi eri maailmaa, Brunila sanoo.
Koulutuksessa tuotetaan eriarvoisuutta
Brunilan ja Kallioniemen mukaan koulutuksessa tuotetaan tiedostamatta eriarvoisuutta samaan aikaan, kun kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteena on ollut edistää tasa-arvoa.
– Yksi räikeimmistä esimerkeistä on koulutusjärjestelmän poikkeuksellisen vahva sukupuolittuminen tyttöjen ja poikien aloihin, mistä Suomi on saanut EU:ltakin noottia useamman kerran, Kallioniemi toteaa. – Käytäntömme varhaiskasvatuksesta aikuiskoulututukseen ovat edelleen hyvin vahvasti sukupuolittuneita.
Koulutus politiikkana ja käytäntönä muokkaa ihmisen kokemuksia ja mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa, jossa kokemukset muodostuvat sukupuolittuneista, rodullistetuista ja heteronormatiivisista käytännöistä. Jos opettajankoulutuksessa ei huomioida laajempia yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja eriarvoisuuteen liittyviä näkökulmia, koulutus on tutkijoiden mukaan väistämättä kapea-alaista ja yksilöön suuntautuvaa, ja siitä voi unohtua myös se, että yksilöt, kuten oppijat ja opettajat, ovat yhteiskunnallisia ja kulttuurisia toimijoita. Vieläkin puhutaan jonkinlaisesta abstraktista oppijasta, oppimisesta tai opettajasta näkemättä heitä laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa.
Tasa-arvokoulutus puuttuu opettajankoulutuksesta
Vastikään julkaistussa kansainvälisessä artikkelissaan Equality Work and Questioning the Persistency of Heteronormativity in Teacher Education Brunila ja Kallioniemi tuovat esille opettajiksi opiskelevien esseitä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta ja millaisia ajatuksia tähän asti ainoa näitä teemoja käsittelevä kurssi oli heissä herättänyt.
Kurssi herätti todella paljon ajatuksia ja pohdintaa. Erityisenä fokuksena oli heteronormatiivisuus. Opiskelijat toivat esille sen, että näitä teemoja tulisi tarkastella näkyvästi opettajankoulutuksessa ja että tarvitaan enemmän kuin yksi kurssi. Opiskelijat kertoivat havahtuneensa kurssin aikana ymmärtämään, miten tärkeitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat ja miten paljon opettajana pystyy vaikuttamaan asioihin. Samalla he kertoivat, että kurssi oli ainoa kerta, jolloin aiheita käsiteltiin. Yksi kurssi ei pysty tarjoamaan riittävästi tietoa ja välineitä huomioida uusia näkökulmia kaikessa opetuksessa.
Vastauksista ilmeni erityisesti se, miten vahvasti hetenormatiivisuus ja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät hierarkiat ja ennakko-oletukset ovat sekä opettajankoulutuksessa että opettajana toimiessa läsnä. Niistä kävi ilmi myös se, että kun ymmärrys näistä asioista lisääntyy, pystyy opettajana monin tavoin purkamaan heteronormatiivisuutta ja huomioimaan sekä sukupuolen että seksuaalisuuden moninaisuutta.
Brunilan ja Kallioniemen tutkimus osoittaa, että tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta huomioimalla pystytään koulutuksessa vastustamaan markkinoitumiseen liittyvää individualismia ja kapeasti yksilöihin, oppijoihin keskittyvää opetusta.
– Näiden teemojen huomioiminen tarkoittaa myös väistämättä keskustelua siitä, mikä on koulutuksen paikka yhteiskunnassa ja millaisia arvojärjestelmiä vahvistamme, Brunila toteaa.
– Tutkimukset ovat osoittaneet jo pitkään, että esimerkiksi kantaa ottamattomuus samoin kuin objektiivisuuden ja neutraalisuuden pyrkimys eivät koskaan ole vapaita poliittisuudesta, vaan tuottavat vain uudelleen eriarvoisuutta, Kallioniemi sanoo.
Lisätietoja:
Kristiina Brunila, puh. 050 310 9827, s-posti Kristiina.brunila@helsinki.fi, Arto Kallioniemi, puh. 050 415 4722, s-posti arto.j.kallioniemi@helsinki.fi