Toisin kuin lähes kaikkialla muualla maailmassa, suomalaiset opettajat opiskelevat ammattinsa yliopistossa. Näin on ollut jo yli 40 vuoden ajan.
– Yliopistotasoinen opettajankoulutus takaa, että opetus on kytköksissä tuoreimpiin tutkimustuloksiin, sanoo yliopistopedagogiikan professori Auli Toom.
Hän johtaa Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan keskusta ja on tutkinut yliopistopedagogiikan puolelta urallaan erityisesti opettajaopiskelijoiden oppimista ja koulutusta.
– Koska oppilaat, yhteiskunta ja koulut muuttuvat, opettajankoulutuskin muuttuu koko ajan.
Yhteiskunnan muutosten lisäksi opetusta ohjaavat opetushallituksen laatimat, kaikkia Suomen kouluja koskevat opetussuunnitelmat. Ne määrittävät muun muassa, mitä millekin ikäryhmälle tulee opettaa.
Opetussuunnitelmaan tehdyt muutokset vaikuttavat opettajankoulutuksen sisältöihin ja työskentelymenetelmiin. Koulutuksen perusta pysyy silti vuodesta toiseen samana: se on oppimisen ja opettamisen ymmärtämisessä.
– Vaikka substanssiosaaminen on tärkeää, opettajankoulutus painottaa erityisesti kasvatustieteellisiä ja kasvatuspsykologisia peruskysymyksiä, kuten sitä, miten opetetaan ja miten oppiminen tapahtuu.
Opettajan täytyy ymmärtää oppilasta, oppimista ja opetusta mahdollisimman kattavasti, jotta hän voi opettaa hyvin matematiikkaa, äidinkieltä ja uusia taitoja. Ymmärtämisessä auttaa tutkittu tieto.
– Tutkimustulosten hyödyntäminen mahdollisimman laajasti yliopisto-opetuksessa ja opettajankoulutuksessa on voimistunut koko urani ajan. Käytämme ja opetamme opetusmenetelmiä, jotka tiedämme tutkimuksen pohjalta toimiviksi, otamme opiskelijoita mukaan tutkimushankkeisiin ja annamme heidän kokeilla tutkimusvälineiden käyttöä ja havainnoida sitä kautta oppimista ja opetusta.
Opettajiksi opiskelevat käyttävät opinnoissaan muun muassa silmän liikkeitä seuraavia laseja ja stressitasoja mittaavia sormuksia. Tutkimusvälineet konkretisoivat opiskelijoille opettajantyön ja oppimisen eri ulottuvuuksia.
Oppilaat muuttuvat ja muuttavat opettajan työtä
Mitä erilaiset oppilaat tarvitsevat oppiakseen? Tätä tutkijat ovat miettineet vuosikymmeniä. Vastaus on muuttunut ajan saatossa ja muuttuu koko ajan.
Oppilaan ja oppimisen ymmärtäminen ovat kuitenkin opettajan työn ydintä.
– Käsittelemme opettajankoulutuksessa tarkasti ja perusteellisesti, mistä oppilaissa, heidän oppimisessaan ja taustoissaan on kyse. Niistä opettajan pitää tietää, jotta hän voi tukea oppilasta.
Tällä hetkellä koulut moninaistuvat vauhdilla. Se johtuu osin kansainvälistymisestä, osin siitä, että oppilaiden erilaiset tarpeet oppijoina tunnetaan paremmin kuin ennen.
Oppilaiden keskinäiset erot tarkoittavat paitsi opettamista eri kielillä, eri kulttuurien huomioimista ja eri katsomusten opettamista, myös erilaisia opetusmenetelmiä sekä erilaisten oppimisen haasteiden ymmärtämistä. Mitä erilaisempia oppilaat ovat, sitä enemmän opettajien täytyy huomioida eroja.
Oppimisen haasteet, monikulttuurisuus ja erilaiset opetusmenetelmät näkyvät kaikilla opettajankoulutuksen kursseilla, mutta muutamat kokonaisuudet painottavat aiheita erityisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi erityispedagogiikka, katsomusaineet ja kielet.
– Koska oppilaat muuttuvat, koulukin muuttuu heidän mukanaan.
Pedagogiikan perusasiat pätevät, vaikka koulut ovatkin erilaisia
Suomalaiset peruskoulun oppitunnit ja tilat ovat muuttuneet paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Oppilaat eivät enää läheskään aina istu pulpettien takana eivätkä opettajat opeta aina yksin. Tabletit, virtuaaliset oppimisympäristöt ja ohjelmointi kuuluvat koulujen arkeen.
Opettajankoulutus tutkii ja osallistuu uusimpiin muutoksiin monin tavoin. Nykyiset kurssit huomioivat esimerkiksi sen, että opettajat eivät enää pidä kaikkia tuntejaan omissa luokissaan 25 oppilaalle, vaan saattavat yhdistellä ryhmiä, puolittaa tunteja tai opettaa useampaa luokkaa kerralla.
Opettajaopiskelijat saavat kokeilla yliopistoaikanaan erilaisia opetusmenetelmiä ja -ympäristöjä. He käyttävät monenlaisia digitaalisia oppimisvälineitä ja erilaisia menetelmiä, kuten ongelmalähtöistä oppimista, tutkivia työtapoja, keksimisen pedagogiikkaa.
Varsinkin harjoittelut, joita on opettajaopinnoissa useammassa eri vaiheessa opintoja, tutustuttavat tulevat opettajat koulujen vaihteleviin työtapoihin ja oppimisympäristöihin.
– Harjoittelu on yksi koulutuksen tärkeimmistä vaiheista opettajaksi oppimisessa. Sen aikana opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat opetuksensa itse ja testaavat oppimaansa.
Toomin mukaan yliopisto ei voi kuitenkaan opettaa kaikkien eri koulujen toimintatapoja ja jokaisen teknisen vempaimen käyttöä.
– Eikä ole tarvettakaan. Pedagogiikan perusasiat pätevät kaikissa ympäristöissä. Oppimiseen ja opettamiseen pätevät samat perusasiat kaikkialla. Oppilas ja oppiminen ovat keskiössä sekä opettajankoulutuksessa että myöhemmin opettajien työelämässä.
Työn vaativuus ja vastuu painavat opettajaa
Suomessa opettajat osallistuvat oman opetuksensa lisäksi koko koulun kehittämiseen. Se tuo paljon vastuuta ja valtaa, koska opettaja voi vaikuttaa koulun pedagogiseen linjaan ja oppilaiden kokonaiskuvaan heidän koulustaan ja opinnoistaan.
– Avaamme opettajan yhteiskunnallista roolia ja vastuuta opiskelijoille monilla eri kursseilla, sekä opettamalla että miettimällä roolia opiskelijoiden kanssa. Vastuun ymmärtäminen läpileikkaa koko koulutuksen, Toom sanoo.
Toisinaan vastavalmistuneet opettajat saattavat kokea työelämän raskaana, koska vastuuta ja työtä on niin paljon.
– Uran alussa opettajan työn todellisuus voi tuntua palkitsevuudestaan huolimatta kovalta. Työ vaatii pitkäjänteistä suunnittelua ja on silti samaan aikaan koulun arjessa hyvin hektistä.
Opettaja miettii, mitä oppilaat oppivat vuoden aikana ja missä järjestyksessä. Hän hahmottelee kokonaisuuksia ja arvioi etenemistä. Oppilaille opetus sen sijaan näyttäytyy yksittäisinä hetkinä ja niihin liittyvinä onnistumisina ja epäonnistumisina.
Lauri Heikosen väitöskirjan mukaan opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus vaikuttaa uran alkuvaiheessa oleviin opettajiin. Jos sei ei toimi, tuore opettaja saattaa harkita alanvaihtoa.
Tämän takia Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opettajankoulutusfoorumi ovat miettineet uransa alussa oleville opettajille erilaisia tukimahdollisuuksia.
Toomin mukaan tuoreet opettajat tarvitsisivat systemaattista mentorointia, tukea toisilta, kokeneemmilta opettajilta.
– Myös jatkuva kouluttautuminen opettajan työssä tulisi mahdollistaa laajemmin. Olisi tärkeää huolehtia, että kukaan ei jää ulkopuolelle.
Opettajat ovat keskimäärin halukkaita oppimaan uutta ja osallistuvat aktiivisesti heille järjestettyyn täydennyskoulutukseen. Kansallinen jatkokoulutusjärjestelmä kuitenkin takaisi, että ihan kaikki kävisivät koulutuksissa. Näin yliopistojen uusimmat tutkimustuloksetkin tulisivat parhaiten hyödynnetyiksi.
Juuri nyt tutkijat miettivät, miten suuria datamassoja voisi hyödyntää opettamisessa.
– Kehitämme dLearn.Helsinki -tutkimushankkeessamme digitaalista sovellusta geneeristen, eli yleisten, ei ainekohtaisten taitojen oppimiseen yhteistyössä opettajien kanssa. Mietimme, miten opettajat ja koulut voivat hyödyntää kertyvää suurta datamassaa opetuksessa.
Kun joku keksii toimivat tavan käyttää tietoja, kansallisella koulutuksella taito leviäisi kaikkiin kouluihin.