— Se mikä on selkeästi sanottu, on selkeästi ajateltu, tiivistää Olli Loukola hyvän opettamisen ytimen filosofi Ludwig Wittgensteinia siteeraamalla.
Loukola on yliopistonlehtori käytännöllisen filosofian oppiaineessa ja yksi rehtori Jukka Kolan viime viikolla nimittämistä 20 Opettajien akatemian uudesta jäsenestä. Viime vuonna perustetun akatemian tarkoitus on kohentaa opetusta ja vahvistaa opetuksen arvostusta.
Työmaata yliopistomaailmassa riittääkin, Loukola sanoo. Tutkimusta hehkutetaan tavan takaa, mutta opetuksen merkitystä muistetaan tähdentää usein vain juhlapuheissa.
Kalvosulkeisten jälkeinen maailma
Teknologian ja lukemisen nopea muutos luo painetta muuttaa myös opettamisen tapoja, yli kaksi vuosikymmentä opettanut Loukola sanoo. Vielä parikymmentä vuotta sitten piti lukea kilokaupalla kirjoja, mutta nykyopiskelija etsii tietonsa netistä.
— Liitutaulu ja kalvosulkeiset eivät enää riitä. Akatemian kaltainen opettajien verkosto on hyvä paikka jakaa uusia opettamisen tapoja.
Vaikka muutos on nopeaa, jokin myös säilyy. Filosofi nostaa keskustelun yhä alansa tärkeimmäksi opetusmenetelmäksi — antiikin ihanteiden mukaisesti.
Lupa sanoa vastaan
Hyvän yrityksen tielle asettuvista esteistä ehkä tavallisin on arkisuudessaan masentava. Kuristava kiire. Milloin miettiä selkeää, kiinnostavaa, motivoivaa opettamista, kun henkilökunnan määrä laskee mutta opetustunnit lisääntyvät?
Loukola puhuu myös opetuksen yksilöllisyydestä.
— Jokainenhan opiskelee ja oppii omalla tavallaan.
— Massaluentoja ollaan tuomassa takaisin, vaikka pienryhmäopetusta pitäisi lisätä.
Hänellä on opissaan niin kandi- kuin tohtorivaiheen opiskelijoita. Heille opettajalla on tärkeä, yksinkertainen viesti.
— Opettajat ovat inhimillisiä, erehtyväisiä. He vain tietävät jostain aiheesta hieman enemmän kuin opiskelijansa. Opettajille siis voi ja pitää sanoa asiallisesti vastaan, jos on aihetta.