Opiskelija avaa kurssitehtävän ja ensiksi näkyy lomakuva: mies kadulla Milanossa. Onkohan opettaja ladannut tehtävään väärän tiedoston, opiskelija saattaa miettiä.
Kuva on ihan oikea. Se on yksi kemikaalien riskejä käsittelevän kurssin tehtävistä.
– Käytän paljon erilaisia tehtävätyyppejä, kuten kuva-analyysia. Milano on Euroopan saastunein kaupunki. Se kärsii pahoista ilmansaasteongelmista, selittää yliopistonlehtori Olli-Pekka Penttinen.
Tehtävään ladatussa valokuvassa on Penttinen itse. Hänen takanaan Milanon kadulla levittäytyy valokuvanäyttely, jonka kuvat ovat Tshernobylistä. Opiskelijoiden tehtävänä on havaita, miten erilaisten kemikaalien vaikutukset näkyvät valokuvassa. Tehtävä on tyypillistä Penttistä: keskusteluun kannustava ja verkko-opetukseen hyvin sopiva.
Läsnä verkossa
Penttinen on ollut Helsingin yliopistossa töissä miltei 20 vuotta. Hänen kurssinsa käsittelevät muun muassa ekotoksikologiaa ja kemikaalien riskien arviointia. Lisäksi hän antaa opinto-ohjausta.
– Nautin kahdesta asiasta sekä opetuksessa että opinto-ohjauksessa: opiskelijoiden kohtaamisesta ja heidän auttamisestaan.
Pääosan opetuksestaan Penttinen järjestää verkossa. Vaikkei hän ole fyysisesti samassa paikassa kuin opiskelija, hän on kursseillaan paljon läsnä. Opiskelijat voivat kysyä tarkentavia kysymyksiä ja selvittää epäselviksi jääneitä asioita. Penttinen vastaa, viestittelee, kommentoi ja antaa palautetta. Toisinaan jopa kokonainen luento voi koostua opiskelijoita mietityttävistä aiheista.
Opetus lähtee opiskelijoiden tarpeista
Kymmenen vuotta sitten, kun Penttinen aloitteli verkko-opettamisen, osa opiskelijoista vastusti etäopiskelua. Muutamat uhkasivat jopa kytkeä itsensä käsiraudoilla pulpetteihin. Silti Penttinen siirsi opetuskokonaisuuksiaan verkkoon.
– Tavallaan en tee verkossa mitään ihmeellistä. Ajatukseni on, että kurssit ovat vain opetusta, eivät verkko-opetusta tai luento-opetusta.
Vuosien mittaan Penttinen kokeili, pyysi kokeneemmilta apua ja kuunteli palautteita. Huippuopettajien verkosto Opettajien akatemialta saatua rahoitusta hän on käyttänyt muun muassa opiskelijahaastatteluihin.
– Opetuksen pitää lähteä opiskelijoiden tarpeista. Olen pyrkinyt siihen, että verkossa on kaikille jotain: erilaista opetusta ja oppimismahdollisuuksia erilaisille opiskelijoille.
Penttinen sekoittelee kursseillaan luentotallenteita, suoria lähetyksiä, pieniä ja isompia tehtäviä sekä ryhmätöitä. Hän kannustaa parhaansa mukaan opiskelijoita keskustelemaan ja kommentoimaan. Hyvänä opetusmenetelmänä on toiminut muun muassa Q&A-ketju, jossa opiskelijat muodostavat kysymys-vastausketjun opettajan valitsemasta aiheesta.
Kurssit sisältävät myös esimerkkejä, kuten valokuvia, Penttisen omasta elämästä. Sillä tavoin opiskelijat näkevät, että kemikalisaatio liittyy kaikkien elämään. Siinä sivussa he tutustuvat opettajaansa.
Vertaisten vastaukset auttavat oppimaan
Yliopisto-opiskelijat eivät läheskään aina saa henkilökohtaista palautetta, mutta Penttinen kommentoi aina opiskelijoidensa kirjallisia töitä. Hän käyttää siihen aikaansa, koska opiskelijat ovat kertoneet arvostavansa palautetta.
Lisäksi Penttisen opiskelijat antavat toisilleen vertaisarvioita. Jokaisen opiskelijan tehtävät tarkistaa kaksi vertaista. He saavat sitä varten käyttöönsä arviointimatriisin eli arviointiin tarkoitetun taulukon, joka kertoo, mihin pitää kiinnittää huomiota.
– Opiskelijat ovat hyviä arvioijia ja he suhtautuvat palautteeseen vakavasti, kun se tulee vertaiselta eikä tällaiselta hellämieliseltä yliopistonlehtorilta.
Kun kurssilaiset tekevät vertaisarvioita, he näkevät toistensa vastauksia ja voivat oppia toisiltaan.
Verkossa tehtävien palautukset voivat olla julkisia, jolloin kaikki kurssin osallistujat näkevät toistensa ratkaisut.
– Opiskelijat ottavat tehtävän vakavissaan ja tekevät monesti älyttömän hienoa työtä.
Kun joku kirjoittaa hyvän esseen tai tekee hienon portfolion, Penttinen saattaa kysyä, voisiko esitellä työn kurssin muille opiskelijoille tai käyttää toteutusta esimerkkinä seuraaville opiskelijoille.
Verkko tallentaa oppimisen
Verkkokursseilla opettaja ja opiskelija eivät välttämättä ole koskaan samaan aikaan paikalla, mutta Penttisen mukaan se ei haittaa.
– Luentosalissa huomaan, kun opiskelijoita puuttuu, ja mietin, pysyvätkö poissaolijat mukana kurssilla. Verkossa poissaolot eivät samalla tavalla häiritse.
Kun keskustelut ja vastaukset tallentuvat verkkoalustalle, opettaja näkee, mitkä asiat opiskelijat ovat sisäistäneet ja mitä pitäisi vielä kerrata. Verkko näyttää opiskelijoiden oppimisen.
Penttinen haastaa opettajat miettimään, mitä opetusta vielä pitää järjestää luentosaleissa. Kannattaisiko verkko-opetusta lisätä muutenkin kuin koronaviruksen takia?
Penttisen mukaan joustava verkko-opetus sopii hyvin nykyopiskelijoille ja -opiskeluun. Opiskelijat saavat sovittaa työt, opiskelut ja muun elämänsä yhteen, kuten tahtovat.
– Olen miettinyt huvikseni yöluentojen aloittamista. Innostuin, kun yhdellä professorilla oli video itsestään lukemassa kirjaa kynttilänvalossa. Eihän kaiken opetuksen tarvitse olla niin vakavaa.
Tutustu koulutusohjelmiin:
- Master's Programme in Environmental Change and Global Sustainability
- Ympäristötieteiden kandiohjelma