Exactum-rakennuksen kolmannen kerroksen käytävästä on muodostunut matematiikan opiskelijoiden tukikohta, jonne kokoonnutaan ratkomaan kurssitehtäviä. Siellä toimii myös Ratkomo, joka on matematiikan ja tilastotieteen laitoksen tarjoama palvelu.
Palkatut Ratkomo-ohjaajat tunnistaa värikkäistä huomioliiveistä, ja he tarjoavat opiskelijoille apua kurssien tehtävissä. Ohjaajat tavoittaa myös etäyhteydellä Zoomissa kiinnitetyn viikkoaikataulun mukaan.
Useimmilla kursseilla on lisäksi palkattuja assistentteja, ohjaajia, jotka muiden työtehtäviensä lisäksi tarjoavat ohjausta kyseisen kurssin tehtävien kanssa. Opiskelu on siis kaikkea muuta kuin yksinäistä puurtamista.
Miten matematiikka opiskellaan?
Käytävälle levittäytyvät pöytäryhmät houkuttelevat yhteistyöhön, ja yhdessä opiskelu etenee Ratkomossa näin:
– Otat tehtävän esille ja sulla on materiaali. Ideana on hakea määritelmiä tai lauseita, jotka ovat työkaluja ongelmanratkaisuun, kuvailee Eetu Halme, matematiikan ja tilastotieteen maisteriohjelman opiskelija ja Ratkomon koordinaattori.
Usein ratkaisuja pallotellaan ja ideoita heitellään yhdessä, ja lopuksi lasketaan tarkemmin auki vihkoon tai pöytään kuva ja mietitään, onko tässä mitään järkeä. Tarkoituksena on todistaa, että joku asia pätee.
Prosessi on kuin labyrintti, jossa on yksi lähtöpiste, ja ratkaisuun voi päätyä monia eri reittejä ja joskus voi olla monia eri vastauksia.
– Ei ole aina helppoa esittää omia ideoita, se vaatii rohkeutta. On myös monia opiskelijoita, joita ei näy kampuksella. Kynnys halutaan pitää mahdollisimman matalana. Myös ohjaajat ovat aktiivisia, jos joku istuu yksinään pöydässä.
Eetu Halme sanoo, että harvoin matematiikkaa tehdään yksin. Yhteistyöstä on apua, ja se valmentaa myös tutkijan uralle.
Viidennen vuoden tilastotieteen opiskelija Lauri Tarpila on tullut tekemään funktioanalyysin viikkotehtäviä Exactumin kolmannen kerroksen pöydän ääreen.
– Pöytään voi piirrellä omia juttuja ja pyyhkiä pois. Yleensä vastaukset kirjoitetaan puhtaaksi vihkoon. Pöytä on myös kätevä, jos selittää toiselle jotain juttua. Joskus myös tehtävä palautetaan ottamalla valokuva pöytään piirretystä yhtälöstä, kertoo Tarpila.
Joskus hän kysyy neuvoa ohjaajalta tai pohtii vastauksia yhdessä paikalle tulleiden kurssikavereiden kanssa. Ymutta ympäristö on hänen mukaansa inspiroiva ja auttaa keskittymään.
– Ohjaajan tuuppivat eteenpäin, mutta eivät ratkaise tehtäviä, Tarpila kertoo. – Ratkaistavana on tällä kurssilla neljä tehtävää viikossa, niin tahti on aika tiukka. Koronan aikana opiskeluvauhti hiipui ja yhtenä syynä oli juuri se, että jäi yksin tekemään tehtäviä.
Luokanopettajaopiskelijat Ella Saunders, Saara Savolainen ja Tiia Nieminen istuvat matematiikkakäytävällä ratkomassa JYM:n eli Johdatus yliopistomatematiikkaan – kurssin tehtäviä, ja heitä neuvoo kurssin assistentti, kolmannen vuoden aineenopettajaopiskelija Paavo Ahola.
– Johdatus yliopistomatematiikkaan on ensimmäisen periodin kurssi ja monille haastava. Isoin loikka on opiskelun alussa, ja silloin on eniten tarjolla ohjausapua, kertoo Ahola.
Ahola ohjaa aloituskurssin opiskelijoita kahtena päivänä viikossa. Työtunteja hänelle kertyy yhteensä 5 tuntia ja lisäksi ohjaukset Telegrammissa, kurssin sähköisessä keskusteluympäristössä. Ahola on tyytyväinen tähän lisätienestiin, ja lisäksi se on hyvää työharjoittelua tulevaa opettajan ammattia varten.
– Ohjaajaksi voi hakea, kun on itse suorittanut kurssin. Käytännössä avoin ohjaajahaku on 2 kertaa vuodessa. Homma kiinnostaa, ja siitä maksetaan, kertoo Eetu Halme.
Koronan aikana pöytäpaikkoja on harvennettu ja istumaan voi mennä myös läheiseen luokkaan tai opiskelijahuoneeseen.
Kehitettävääkin olisi.
– Huono puoli kolmannen kerroksen tiloissa on, että niistä ei ole omaa sisäänkäyntiä, johon voitaisiin antaa opiskelijoille avaimia. Aika tyypillisesti opiskelijat tulevat Ratkomoon luentojen välissä tai dead linen lähestyessä istumaan koko päiväksi, kunnes vahtimestarit hätistävät illalla pois.