Ilkka Kontulan säätiö palkitsee vuosittain kymmeniä oikeustieteen opiskelijoita, joiden opinnot ovat edenneet nopeasti ja menestyksekkäästi. Yksi palkituista tänä vuonna on Saana Sydänmaanlakka.
– On ihanaa saada konkreettinen todiste siitä, että olen tehnyt hyvää työtä arvosanojen eteen ja saanut paljon aikaiseksi. Opiskelujen aikana tuntuu välillä, että kaikki sulautuu yhteen: on tenttiä tentin perään ja painetaan eteenpäin sen enempää miettimättä, joten siinä mielessä tämä oli mukava konkreettinen pysähdys, joka auttaa itseänikin arvostamaan opintoihin käyttämääni työmäärää, Sydänmaanlakka sanoo.
Koronakevään päätteeksi palkinto oli myös tervetullut muistutus yliopistomaailmasta ja -yhteisöstä.
– Yhteys yliopistoon on vähän kadonnut ja opinnot ovat tuntuneet hiukan yliopistomaailmasta irrallisilta ja abstrakteilta, kun on koko ajan ollut kotona samassa huoneessa opiskelemassa omin päin. Siinä mielessä tuntui erityisen hyvältä, että tiedekunta muistaa vielä olemassaoloni.
Tarkoituksena innostaa opiskeluun
Ilkka Kontulan säätiö palkitsee vuosittain kymmeniä oikeustieteen opiskelijoita, jotka ovat opiskelleet nopeasti ja menestyksekkäästi. Tänä vuonna palkitaan vuonna 2018 opintonsa aloittaneita opiskelijoita. Palkintokriteereissä otetaan huomioon sekä laatu että määrä: tunnustuspalkinto myönnetään 55 parhaalle opiskelijalle, jotka ovat suorittaneet vähintään 80 opintopistettä kolmen ensimmäisen lukukauden aikana. Palkintosumma on 1 000 euroa opiskelijaa kohden. Säätiö palkitsee myös yhtä monta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijaa.
Palkinnon tarkoituksena on innostaa opiskelijoita.
– Ideana on, että palkinto kannustaisi opiskelijoita suorittamaan opintojaan ripeään tahtiin. Sitä kautta voimme myös vastata yhteiskunnalliseen tarpeeseen saada opiskelijat valmistumaan määräajassa ja miksei nopeamminkin, sanoo Ilkka Kontulan säätiön puheenjohtaja, kauppaoikeuden professori Seppo Villa.
Saana Sydänmaanlakka viettää aktiivista opiskelijaelämää, minkä lisäksi hän ehtii osallistua ainejärjestö Pykälän toimintaan ja työskennellä osa-aikaisesti. Hänen motivaationsa kumpuaa syvältä, mutta palkinto saattoi antaa pienen lisäsysäyksen, kun sille oli tarvetta.
– Minulla on aika laaja ja intensiivinen sisäinen motivaatio opiskeluun. Olen aina pitänyt opiskelusta ja tavoitellut hyviä arvosanoja, koska se on minulle itselleni tärkeää.
– Mutta muistan, miten mietin viime syksyn viimeisissä tenteissä, että keskiarvoni on niin korkea, että minulla on mahdollisuudet palkintoon ja nyt pitää jaksaa puristaa vielä vähän. Se antoi ehkä pientä ylimääräistä motivaatiota loppuvaiheessa, muttei todellakaan ollut se suurin syy.
Sydänmaanlakan mielestä stipendit ovat hyvä ja konkreettinen tapa osoittaa opiskelijoille, että heidän saavutuksiaan arvostetaan. Hänen mielestään palkinnosta, ja sen saamisen kriteereistä, voisi tiedottaa vielä aktiivisemmin ja selkeämmin, jotta kannustinvaikutus toteutuisi mahdollisimman hyvin.
Villa puolestaan toivoo, että Helsingin yliopisto pohtisi, voisiko vastaavia kannustimia ottaa laajempaankin käyttöön.
– Tässähän on vähän samanlainen vaikutus kuin valtion takaamissa opintolainoissa, joiden ehtojen mukaan määräajassa valmistuvat opiskelijat voivat saada opintolainahyvityksen.
Myös opiskelijanäkökulmasta katsottuna monien palkitsemiseen perustuvaa mallia voi pitää onnistuneena.
– Se ei ole saavuttamaton asia, vaan konkreettisesti monen ulottuvilla. Se motivoi paljon paremmin, koska se on saavutettavissa järkevillä arvosanoilla, Sydänmaanlakka toteaa.