Kaisu Rättyän tutkimus kohdistuu erityisesti kahteen opetusmenetelmään. Ensimmäisessä Rättyä tarkastelee kieliopillisia käsitteitä, selittää niiden merkityksiä ja käyttöä sekä avaa tehtävien ratkaisuja. Tämän kielentämismenetelmän toimivuutta Rättyä on tutkinut luokanopettajaksi opiskelevien kanssa sanaluokka- ja lauseenjäsenten opetuksen yhteydessä. Toisessa menetelmässä kieliopin käsitteitä tarkastellaan isompien kokonaisuuksien osana, mikä poikkeaa nykyisestä tavasta opettaa yksittäisiä käsitteitä irrallaan isommista kokonaisuuksista ja toisteisesti eri luokka-asteilla. Käsitekategorioita ja käsitteiden suhteita voidaan hahmottaa piirtämällä ja ryhmittelemällä kaavioihin. Tällä tavoin esimerkiksi verbin aikamuodot tai adjektiivien vertailumuodot hahmotetaan kuuluviksi isoon sanaluokkakokonaisuuteen, jossa sanojen taipumista voidaan tarkastella laajemmin sen sijaan, että tunnistettaisiin ja alleviivattaisiin tekstistä esimerkiksi yksittäisiä komparatiivimuotoja. Visualisointimenetelmää Rättyä on tutkinut sekä opettajaopiskelijoiden että 8.-luokkalaisten oppilaiden tuottamien aineistojen avulla.
Kielitiedon opettamisesta mielekästä
Rättyän mukaan mielekäs kielitiedon opettaminen pohjautuu ensinnäkin sellaisten opetusmenetelmien käyttöön, joissa ymmärretään käsitekokonaisuuksien muodostumista. Toiseksi mielekäs opettaminen perustuu oppimistehtäviin, joiden oppimistavoitteissa ymmärretään erilaiset tiedon lajit ja joissa oppilas saa palautetta omasta osaamisestaan. Kolmanneksi, mielekkäissä oppimistavoitteissa esitetään opittavat kokonaisuudet laajoina kokonaisuuksina. Mielekkäässä kielitiedon oppimisessa aiemmin opittua hyödynnetään jatkuvasti monipuolisesti ja edellä opittu on pohjana seuraavien luokka-asteiden oppimisessa. Kielentämisessä ja visualisointien käytössä oppilas ja opettaja saavat reaaliaikaista palautetta oppimisprosessista, jolloin on mahdollisuus päästä kiinni käsitteellisen muutoksen vaiheisiin ja mahdollisiin väärinymmärryksiin.
Malli opettajille
Tutkimuksen antia on myös malli siitä, mitä osa-alueita opettajan tulee hallita ryhtyessään opettamaan kielitietoa ja kielioppia oppilaille. Hänellä on oltava riittävästi tietoa kielitieteellisistä käsitteistä ja niiden käytöstä kielen rakenteita ja pidempiä tekstejä tarkasteltaessa. Hänellä täytyy myös olla käsitys opettamisesta ja oppimisesta yleensä sekä siitä, missä yhteydessä kieliopin osa-alueita opetetaan ja kenelle. Ennen kaikkea opettajan on hallittava kielitiedon opetukseen liittyvä erityistietous, joka rakentuu useammasta osasta.
Oppilaiden ennakkotiedot ja -käsitykset kieliopista on selvitettävä, jotta pystytään rakentamaan kokonaisuutta jo aiemmin opitun perustalle sekä hahmotettava oppilaiden mahdolliset virheelliset käsitykset. Opettajan erityistietouteen kuuluu myös opetussuunnitelman ymmärtäminen ja se, miten kieliopin käsitteitä käytetään esimerkiksi tekstien kirjoittamisessa ja kirjallisuutta tulkittaessa. Opettajan kriittistä oppimateriaalitietoutta tarvitaan, kun pohditaan, millaiset tehtävät auttavat oppilaita ymmärtämään kielen rakenteita ja harjoittelemaan käsitteiden käyttöä. Käsitteellistä ymmärrystä ja soveltamistaitoa vaativien tehtävien puuttuessa opettaja voi luoda niitä itse.
Erityistietouden konkreettisimpana osana luokkahuoneessa näkyy se, miten opettaja hallitsee erilaiset menetelmät ja työtavat, joita opetuksessa ja oppimissuoritusten arvioinnissa voidaan käyttää. Opetuksen teoreettisten lähtökohtien, opetusmenetelmien ja arviointimenetelmien on oltava selkeässä suhteessa toisiinsa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kieliopin käsitteitä opitaan ymmärtämään niiden käytön ja sisällön kautta eikä opettelemalla ulkoa sana- tai lyhenneluetteloita.
Kansainvälisesti ainutlaatuinen tutkimus
Kaisu Rättyän tutkimus on kansainvälisesti ainutlaatuinen opetuksenkehittämistutkimus, jossa menetelmiä on kehitetty usean vuoden ajan eri oppilas- ja opiskelijaryhmien kanssa. Erityislaadun tutkimukselle antaa se, että tutkija yhdistää luovalla tavalla erilaisia teoreettisia viitekehyksiä opetusmenetelmien toimivuuden selvityksessä.
Filosofian tohtori Kaisu Rättyä väittelee kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 4.1. aiheesta Kielitiedon didaktiikkaa: Kielentäminen ja visualisointi sanaluokkien ja lauseenjäsenten opetusmenetelminä. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12:15 Helsingin yliopiston Pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33). Väitös on luettavissa sähköisesti e-thesiksessä
Väittelijän yhteystiedot:
Kaisu Rättyä, s-posti kaisu.rattya@helsinki.fi
Kaisu Rättyä toimii Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella luokan- ja aineenopettajien kouluttajana. Hän on taustaltaan ylivieskalaissyntyinen kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija, joka on aiemmin väitellyt Hannele Huovin nuortenromaanien tematiikasta ja kerronnasta (Turun yliopisto, kotimainen kirjallisuus 2007). Hän on kirjallisuuskasvatuksen dosentti (Helsingin yliopisto, 2007). Tampereella asuva tutkija on suorittanut kirjallisuustieteen maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa ja lisensiaatintyönsä hän on tehnyt Åbo Akademissa.