Johanna Komppa työskentelee humanistisen tiedekunnan suomalais-ugrilaisessa ja pohjoismaisessa osastossa. Suomen kielen ja tieteellisen kirjoittamisen opettamisen lisäksi hän on työskennellyt opiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittämisen parissa.
Opettajien akatemian valintaperusteissa Komppaa kiitetään erityisesti opiskelijoiden osallistamisesta ja palautteen kuuntelemisesta. Häntä kuvaillaan tiedeyhteisössään aktiiviseksi osallistujaksi, julkaisijaksi ja kehittäjäksi sekä digitaalisten oppimisympäristöjen taitavaksi hyödyntäjäksi. Komppa myös huomioi ansiokkaasti opiskelijoidensa moninaisuuden ja kansainvälisyyden.
Opettaja kulkee rinnalla ja antaa tilaa
Vaihtelevien opetusmenetelmien ja -kokeilujen hyödyntäminen sekä aktiivisuus koulutuksen kehittämisessä ovat Johanna Kompalle tuttuja. Hänen mukaansa opettajan ei kannata tarrautua liikaa suunnitelmiinsa tai opettaa ylhäältä päin: keskeisiä taitoja ovat joustavuus ja rinnalla kulkeminen.
– Ammattikorkeakoulussa opetin sosiaali- ja hoitoalan opiskelijoita vailla omaa tuntemusta opintojen sisällöistä – enhän ole hoito- tai sosiaalialan ammattilainen. Rajapinta oli todella hedelmällinen: keskustelimme sisällön tuntevien opiskelijoiden kanssa siitä, miten asiat voisi sanoa suomeksi.
Kantavana toimintatapana Kompan mukaan on yhdessä tekeminen ja tiedon pallottelu. Opettajan rooli on sparrata opiskelijoita.
– Auttaa, jos uskaltaa irrottautua tarkoista suunnitelmista. Tilanne ja ryhmä kannattelee kyllä.
Opettajuuden pohjalla on tutkimustieto
Johanna Komppa on kehittänyt tutkimusperustaista opetusta monissa eri projekteissa, joista yksi on parhaillaan käynnissä oleva, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Kielibuusti-hanke. Siinä kohennetaan korkeakoulujen kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden ja kansainvälisen henkilökunnan kotimaisten kielten taitoa ja sitä kautta työllistymistä.
Komppa rakentaa opetuksensa pedagogisen osaamisensa avulla. Punaisena lankana kulkee tutkimustieto.
– Pedagoginen näkökulma vaikuttaa siihen, millaiseksi opetus muodostuu: millaiset keinot voisivat toimia milläkin kurssilla, mikä aktivoisi isoakin ryhmää, mikä auttaisi opiskelijaa oivaltamaan – miten saisi opiskelijat osallistumaan toistensa oppimiseen ja muodostamaan tietoa yhdessä. Opetustehtävillä onkin minulle suuri painoarvo lehtorin työssä.
Tavoitteena on, että opiskelija oppii itse hahmottamaan yhteyksiä kurssin osien välille ja alkaa rakentaa mieleensä kokonaisuutta. Tätä Komppa kuvaa opetuksen sitkoksi.
– Käytän apuna myös metapuhetta ja -keskustelua, esimerkiksi väli- ja loppupalautetta. Opiskelijoiden on hyvä kuulla toistensa erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä.
Yhteisöllisyys rakentaa hyvinvointia
– Suomen kielen opintosuunta on suuri työyhteisö, ja se on onni. Kursseja suunnitellaan ja ideoidaan yhdessä, materiaaleja voidaan jakaa, ongelmista ja ratkaisuista keskustellaan kollegojen kanssa. Se luo hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä, Komppa kertoo.
Opettajien akatemian valintaperusteissa mainitaankin oman tietämyksen jakaminen omalle opettajayhteisölle.
– Yhdessä tekemisen meininki ja pallotteluapu on hyvin tärkeää, ja etäaikana kaipasin sitä.
Opiskelijoilleen Komppa luo ilmapiiriä, jossa kaikki voivat tukea toisiaan. Vaikka jokainen tekee omaa työtään, kilpailuasetelmaa ei muodostu. Sen sijaan kanssaopiskelijoita tuetaan ja autetaan eteenpäin.
– Opettajana olen opiskelijoille käytettävissä näissä arjen tilanteissa.
Tulevaisuudessa tärkeintä on asiantuntijaksi kasvaminen
Työelämäopintojen vastuuhenkilönä Johanna Komppa on seurannut opiskelijoiden siirtymistä työelämään näköalapaikalta. Tulevaisuuden yliopisto-opetukselta hän toivoo ennen kaikkea opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen tukemista.
Asiantuntijuuden tunnistamisen ja sanoittamisen välineitä Komppa on kokeillut hyvin tuloksin kollega Suvi Honkasen kanssa järjestetyllä vuoden mittaisella työelämäkurssilla.
– Opetusohjelmassa kerrotaan, mitä opintojaksoilla on tarkoitus oppia. Voisiko kurssin päätteeksi pysähtyä miettimään, toteutuiko tavoite? Samalla opiskelijat hahmottaisivat paremmin oman tiedollisen ja taidollisen osaamisensa, ja heitä tuettaisiin sanallistamaan osaamistaan. Tästä olisi hyötyä, kun omaa osaamista pitää kuvata esimerkiksi työhakemusta laatiessa tai kun osaamista pitää sanallistaa oman alan ulkopuolisille, Komppa sanoo.
– Oma suunta työelämässä voi myös löytyä helpommin, kun alkaa tunnistaa ja uskaltaa tunnustaa, mitä osaa.