Kokonaisuus koostui seitsemästä moduulista, joista jokainen oli laajuudeltaan yhden opintopisteen. Ensimmäinen moduuli, joka käsitteli tekoälyasetuksen perusteita, keräsi ilmoittautumisvaiheessa niin paljon kiinnostuneita, että se päätettiin järjestää kolme kertaa.
Koulutus toteutettiin kiinteässä yhteistyössä työelämätoimijoiden kanssa: Jo pilotin suunnitteluvaiheessa oli mukana osallistujia yhteensä seitsemästä työelämää edustavasta organisaatiosta. He pääsivät vaikuttamaan koulutuksen sisältöihin ja toteutukseen.
Osallistujat saivat jokaisen moduulin suorittamisesta osaamismerkin Open Badge Factory (OBF)-järjestelmän kautta. Lisäksi 5–7 opintopistettä suorittaneille myönnettiin osaamismerkki myös kokonaisuuden suorittamisesta.
Positiivista palautetta osallistujilta ja järjestäjiltä
Opiskelijapalautteen perusteella opiskelijat pitivät koulutusta ja sen moduuleja erittäin onnistuneina: Asteikolla 1–5 kaikkien moduulien saaman kokonaisarvosanan keskiarvo oli 4,2 ja 92 % koulutuksen käyneistä suosittelisi sitä tuttavalleen.
Sekä oikeustieteellisen tiedekunnan varadekaani Anette Alén että HY+:n toimitusjohtaja Kimmo Kärpijoki pitävät hanketta onnistuneena.
– Hanke oli mahtava ja opettavainen (joskin myös vaativa ja työllistävä) kokemus: opin paljon uutta ja nautin kehittämistyöstä, jossa vastauksia ei ollut vaan aidosti luotiin uutta yhdessä ja työelämätarpeita palvellen, Alén kuvaa.
– HY+:n kokemus on ollut erittäin positiivinen sekä osallistuneiden yritysten kanssa toimimisesta, mutta myös yhteistyöstä oikeustieteellisen tiedekunnan kanssa. HY+ näkee pienissä osaamiskokonaisuuksissa ison mahdollisuuden tehdä entistä työelämäorientoituneempaa täydennyskoulusta ja myös mahdollisuuden suomalaisen osaamisen vientiin maailmanlaajuisille markkinoille, kehuu Kärpijoki.
Uutta osaamista, vähemmän itse opintopisteitä
Opinto-oikeus pilotin moduuleihin myönnettiin yhteensä 562 opiskelijalle, jotka valittiin hakuprosessin perusteella. Opinto-oikeuden saaneista 286 suoritti opintoja ja keskimäärin yksi opiskelija sai 1,8 opintopistettä.
– Suoritettujen opintopisteiden maltillisessa määrässä näkyy luultavasti se, että pienet opintokokonaisuudet ovat formaattina uusi eikä koulutuksen suorittamisesta saataville opintopisteille välttämättä nähdä käytännön tarvetta työelämässä. Osalla uusi osaaminen itsessään riittää, analysoi HY+:n kehityspäällikkö Sari Laurila.
Lue lisää:
Yhteystiedot
Kimmo Kärpijoki
+358 50 311 6611
- Pienistä osaamiskokonaisuuksista on tarkoitus luoda tunnettu ja tunnustettu, osaamisen kuvauksiin ja arviointiin perustuva konsepti, jonka lähtökohtana ovat työelämäyhteistyö ja työelämän tarpeet sekä korkeakoulujen nopeat ja joustavat osaamisratkaisut niihin.
- Pienissä osaamiskokonaisuuksissa oppiminen tapahtuu perinteisiä tutkintoja suppeammissa osissa, joissa keskitytään tiettyyn, rajattuun teemaan. Yksi osaamiskokonaisuus voi muodostua useista moduuleista, jotka voivat olla lähi- tai verkko-opetusta, työpajoja, itseopiskelua tai muunlaisia oppimisteknologiaa soveltavia oppimisratkaisuja. Pienistä osaamiskokonaisuuksista voi rakentaa yksilön omiin tai koko organisaation tarpeisiin parhaiten sopivia, laajempia kokonaisuuksia.
- Helsingin yliopiston pienistä osaamiskokonaisuuksista saa osaamismerkin sekä opintopisteet kokonaisuuden laajuuden mukaisesti. Yhden kokonaisuuden laajuus voi olla 1–59 opintopistettä.
- Osaamisen kehittämisen arvo korostuu, kun työelämä, työ itsessään, teknologia ja maailma muuttuvat kiihtyvällä nopeudella. Työmarkkinoilla on osaajapulaa, ja vaativissa tehtävissä toimivilla henkilöillä on tarve päivittää ja uudistaa osaamistaan. Myös puhdas ja digitaalinen siirtymä ja nousevien alojen akuutit tarpeet vaativat niin uudenlaisia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioratkaisuja kuin koulutusratkaisuja. Suomessa tarvitaan yhä enemmän aikuisille suunnattua lyhytkestoista koulutusta, joka vastaa työelämän tarpeisiin.
- Tavoitteena on, että jatkuvan oppimisen tarjonta uudistuu nykyistä selkeämmiksi kokonaisuuksiksi, jotka tunnistetaan ja joita arvostetaan sekä oppijoiden keskuudessa että työmarkkinoilla.
- Kehittämisen taustalla on korkeakoulujen kansallinen jatkuvan oppimisen strategia.
- Pienet osaamiskokonaisuudet ovat mahdollisuus hankkia tiedekunnalle lisärahoitusta.