Kun yliopistot seuraavina viikkoina valitsevat uusia opiskelijoitaan, on pelissä muutakin kuin pyrkijöiden tuleva ammatti.
— Alan, kansakunnan ja maailman tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin otamme sisään oikeat tyypit, täräyttää Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan dekaani Patrik Scheinin.
Lääkäri ja opettaja ovat suomalaisnuorten perinteisiä toiveammatteja. Helsingin yliopistossa lääketieteelliseen tiedekuntaan hyväksytään noin kuusi prosenttia hakijoista, opettajankoulutukseen seitsemän.
Niihin ja kaikkiin muihinkin oppiaineisiin toivotaan osaavia, alalle soveltuvia ja motivoituneita opiskelijoita. Siitä ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, miten näitä ominaisuuksia pitäisi mitata. Pääsykokeiden muoto vaihtelee lähes yhtä paljon kuin niiden sisältö.
KIRJOITUKSET KORVAAVAT
Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajaksi tänä keväänä valittu Patrik Scheinin ei kannata tavanomaista pääsykoetta, jota varten on opeteltava ulkoa pino alan kirjoja ja varauduttava häijyihin knoppeihin.
Scheinin vetää uudistusta, jonka tarkoitus on helpottaa ylioppilaskirjoitusten arvosanojen vertailtavuutta ja erottelua. Hänen tavoitteensa on, että ylioppilaskirjoitukset korvaavat suuren osan pääsykokeista.
”Akateemisen kansalaisen perustaidot” varmistetaan kirjoituksissa. Siksi yliopistot voisivat Scheininin mielestä keskittyä esimerkiksi soveltuvuuden arviointiin.
Nykyään ylioppilasarvosanoista myönnetään lisäpisteitä, mutta vain harvoihin koulutusohjelmiin valitaan pelkästään niiden perusteella.
Ongelmia kirjoitusten perusteella valitsemisessa nähdään varsinkin niillä aloilla, joihin liittyviä aineita ei opeteta lukiossa. Lisäksi vastustajat muistuttavat, että huonosti mennyt lukio ei saa estää pyrkimistä korkeakoulutukseen.
Jotkut myös pelkäävät, että lukio muuttuu entistä pahemmin kirjoitusten valmennuskurssiksi ja venyy yhä useammalla nelivuotiseksi.
Scheinin kuitenkin uskoo, että lukiossa pärjääminen ennustaa hyvin yliopistossa pärjäämistä, alasta riippumatta. Siitä on jonkin verran tutkimusnäyttöäkin. Scheinin on myös sitä mieltä, että lukio tuskin muuttuu rankemmaksi kuin nykytilanteessa, jossa kokelaat uupuvat ylioppilaskevään kaksinkertaisen koetaakan alla.
TUPLATESTAUSTA
Lääketieteellinen tiedekunta luopui kaksi vuotta sitten ihmisen anatomiaa, fysiologiaa ja biologiaa käsitelleestä pääsykoekirjastaan Galenoksesta. Uusi pääsykoe perustuu lukion kemian, fysiikan ja biologian kursseihin. Kokeessa on myös aineisto-osuus, joka pidetään salassa koepäivään asti.
Scheininin mielestä lääketieteilijät hukkaavat melkoisesti aikaa ja vaivaa testatessaan uudestaan samaa osaamista, jonka ylioppilastutkintolautakunta on jo testannut.
Lääketieteellisen tiedekunnan opetusvaradekaani Anne Pitkäranta kertoo odottavansa mielenkiinnolla ylioppilaskirjoitusuudistuksen tuloksia. Nykyisten ylioppilaskirjoitusten pohjalta ei Pitkärannan mukaan pystytä tekemään erottelua, koska hakijat ovat niin tasalaatuisen hyviä.
Galenoksesta luovuttiin etupäässä siksi, että pitkä ja rankka pääsykoekirjan pänttäys suosi vanhempia ylioppilaita. Kun siirryttiin testaamaan lukion kursseja, uusien ylioppilaiden osuus sisäänpäässeistä nousi jonkin verran. Lisäksi hakijoiden määrä kasvoi.
VALINTAPERUSTE: EMPATIA
Pääsykokeessa ei etsitä vain seuraavan vuoden opiskelijoita, vaan ihmisiä, jotka ovat valmistuttuaan hyviä ammatissaan.
Nykyisellään lääketieteellisen pääsykokeissa ei ole soveltuvuuskokeita, mutta Pitkärannan mielestä niitä voisi hyvin harkita.
Hän näyttää The New England Journal of Medicinestä tuoretta artikkelia, jossa kerrotaan Bostonin yliopiston lääketieteellisen opiskelijavalinnoista. Siellä otetaan huomioon akateemisen menestyksen lisäksi muun muassa empatia, sosiaaliset taidot ja luonteenlujuus. Näitä mitataan suosituskirjeillä ja haastatteluilla.
Toisaalta lääkäriksi soveltumisen mittaaminen on vaikeaa, koska lääkärit tekevät niin erilaisia töitä. Kirurgilta vaaditaan tyystin erilaisia ominaisuuksia kuin psykiatrilta. Soveltuvuusarviointia tehdäänkin enemmän erikoistumisvaiheessa. On myös muistettava, mikä on lääkärintyössä keskeisintä.
— Haluaako potilas viime kädessä ihanan lääkärin, joka toheloi, vai ilkeän tohtori House -tyyppisen, joka tekee lopulta kuitenkin oikean diagnoosin? Veikkaan jälkimmäistä, Anne Pitkäranta sanoo.
Opettajankoulutuksessa soveltuvuutta on arvioitu jo pitkään. Ennen pääsykokeessa oli jopa tehtävä, jossa hakija opetti oikeita oppilaita raadin edessä. Opetustehtävästä on enimmäkseen luovuttu järjestelyjen hankaluuden ja kalleuden vuoksi. Nykyään pyrkijä selostaa raadille, kuinka opettaisi. Lisäksi kokeeseen kuuluu haastattelu.
— Opettajankoulutukseen ei kannata valita ihmisiä, jotka eivät tule toimeen toisten kanssa tai osaa kommunikoida, Patrik Scheinin sanoo.
MOTIVAATION MITTARI?
Tärkeä perustelu pääsykokeille on se, että moni uskoo niiden mittaavan pyrkijän motivaatiota.
Anne Pitkäranta uskoo, Patrik Scheinin ei.
— Kertoo se jotain motivaatiosta, että istuu kevätpäivänä kirjastossa ja lukee. Että on valmis tekemään työtä päämääränsä eteen, Pitkäranta sanoo.
— Ei ole mitään näyttöä siitä, että rankka koe antaisi parempia tai motivoituneempia opiskelijoita. Se, että jaksaa kyntää paksun kirjapinkan, voi kertoa yhtä hyvin vanhempien aiheuttamasta paineesta kuin aidosta motivaatiosta, sanoo puolestaan Scheinin.
Scheininin mielestä pääsykokeet mittaavat motivaatiota parhaiten siten, että ne tarjoavat maistiaisia yliopisto-opinnoista. Pyrkijä voi lukiessaan pohtia, onko tämä sitä, mitä hän oikeasti haluaa. Siihen kuitenkin riittäisi kevyempikin luettava, esimerkiksi artikkelikokoelma.
Olennaista on ylläpitää motivaatiota sitten, kun opiskelemaan on päässyt.
Lääketieteellisessä tiedekunnassa ensimmäisen vuoden opintojen aikana valitaan kymmenen opiskelijaa tutkijalinjalle. Hakijat kirjoittavat kuvauksen itsestään, heitä haastatellaan ja he tekevät aineistokokeen. Pitkärannan mukaan kirjeiden perusteella on oikeastaan vaikea tehdä valintaa, koska ne ovat niin persoonallisia. Miten verrata shakkimestaria ja balettitanssijaa?
Scheinin uskoo, että haastattelulla voi mitata motivaatiota kohtuullisen hyvin.
— Ainakin on hyvä syy valita joku muu kaveri, jos pyrkijä sanoo haluavansa opettajaksi vain siksi, että tykkää lapsista ja haluaa pitkän kesäloman.