Ruoanlaitto on viime vuosina herättänyt kasvavaa kiinnostusta niin ruokakasvatuksen välineenä kuin monitieteisen tutkimuksen kohteena. Meillä ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa siitä, miten ruoanlaitto yhdistyy oppimiseen osana ihmisten arkista toimintaa ja millaista tämä oppiminen on luonteeltaan. Uusi ruokatajun käsite auttaa ymmärtämään ruoanlaiton yhteydessä ja kotona tapahtuvaa arkioppimista. Ruokakasvatuksen tutkimus pyrkii ymmärtämään, millaisin perustein ihminen tekee ruokavalintoja ja miten monipuolisia valintoja voitaisiin tukea.

Ruoanlaitto ja ruokataju

Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan hankkeessa Developing food sense as the aim for food education (2017) tarkastellaan ruokatajun käsitettä ja arkioppimista (ns. informaalia oppimista) kotona ruokaa laitettaessa.

– Ruokataju-käsite merkitsee omakohtaista ymmärrystä ruokavalinnoista sekä kykyä hahmottaa syömisen sosiaalisia, kulttuurisia ja arkisia merkityksiä, kotitalouspedagogiikan yliopistonlehtori Kristiina Janhonen kertoo.  – Ruokatajun ydinajatus on, että on monta tapaa valita oikein ja syödä terveyttä ja hyvinvointia edistävästi.

Informaali oppiminen määritellään hankkeessa aktiiviseksi, omaehtoiseksi ja käytäntölähtöiseksi toiminnaksi. Hankkeen aineistona hyödynnettiin videoavusteista haastattelua (ns. stimulated recall -haastattelu). Videoaineistona toimivat autoetnogarafiset ruoanlaittovideot.

Ruokaoppiminen luovana päätöksentekona ja ongelmanratkaisuna

Hankkeen tulokset osoittavat, että arkiseen ruoanlaittoon kytkeytyvä oppiminen on luovaa ja kehkeytyvää päätöksentekoa sekä ympäristöön ja tilanteeseen liittyvää ja muut perheenjäsenet huomioivaa neuvottelua valmistettavasta ateriasta. Oppimisen tutkimuksen näkökulmasta kiinnostavaksi tulokseksi nousi toimintaan kytkeytynyt pohdiskelu, joka auttoi ruoanlaittajaa ratkomaan ongelmatilanteita.

– Tulosten perusteella ruoanlaittajan kielteiset tunteet ja ruoanlaittoprosessin aikana epämiellyttäväksi koetut asiat estivät rikkomasta olemassa olevia rutiineja ja samalla ehkäisivät uudenlaisten toimintamallien syntymistä, Janhonen toteaa.

Pelkkä tieto tai motivaatio ei riittänyt muuttamaan käytännön toimintaa; uuden toimintatavan kokeminen mielekkääksi oli muutoksen edellytys.

Tuottamalla uutta tieteellistä tietoa ruoanlaittoon kytkeytyvän informaalin oppimisen sosiaalisesta, kulttuurisesta ja kontekstisidonnaisesta luonteesta, hankkeen tulokset täydentävät aikaisemmin varsin yksilö- ja tietokeskeisiä tutkimuksia ruoanlaittotaidoista ja ruokaoppimisesta. Hanketta kehysti Deweyn kokemuksellisen oppimisen teoria.

Hankkeen tutkijoina toimivat Kristiina Janhonen, Kaisa Torkkeli ja Johanna Mäkelä. Hankkeen tulokset julkaistaan tieteellisenä artikkelina (Janhonen, K. Torkkeli, K. & Mäkelä, J., 2018, Informal learning and food sense in home cooking, submitted manuscript). Hankkeen rahoitti Elli Sunisen ja Rachel Trobergin säätiö ja se toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston sekä Nuorisotutkimusseuran kanssa.

Lisätietoja:

Kristiina Janhonen, puh. 050 301 7486, s-posti kristiina.janhonen@helsinki.fi

Lue lisää aiheesta: Opetus ja opiskelu