Jalkapallomaajoukkueen valmentaja Markku Kanerva: ”Voisimme olla maailman parhaita ryhmähengessä"

14.6.2018
Markku Kanerva toimi vuosia opettajana ennen kuin valmentamisesta tuli hänen päätyönsä. Ryhmätyöt ja osallistaminen ovat seuranneet häntä luokkahuoneista pukuhuoneisiin.

Markku Kanerva muistaa jalkapallon MM-kisat Meksikossa vuonna 1970. Maaliennätykset rikottiin ja brasilialaistähti Pelé pelasi viimeiset ottelunsa huipulla. Kisoista on peräisin Kanervan lempinimi Rive, vapaapotkuja jaelleen brasialaisen Rivelinon mukaan.

— Odotin pienenä naskalina vuoroani pihapeleihin asfalttikentälle. Kun pääsin pelaamaan, tein ilmeisesti vaikutuksen ja kaverit alkoivat kutsua Rivelinoksi. Siitä tuli sitten Rive.

Asfaltti vaihtui hiekkakenttiin, kun Rive ja kaverit halusivat oikeaan joukkueeseen. Perhe asui tuolloin Pukinmäessä, Malmin naapurissa. Kanervan isä ja hänen ystävänsä lupautuivat valmentamaan innokkaita nappuloita HJK:n kaupunginosaseurassa.

— Siitä urani lähti liikkeelle.

Kanervan pelaajantie jatkui HJK:n juniorien edustusjoukkueen kautta HJK:n miesten edustusjoukkueeseen vuonna 1983.

Into painaa aluksi enemmän kuin taidot

Viime vuosina on keskusteltu paljon siitä, ovatko vanhemmat sopivia valmentajia urheileville lapsilleen. Kanerva itsekin aloitti valmentamisen poikansa seurasta, Malmin Palloseuran Kingston-joukkueesta.

— Valmennus tuli oman pojan innostuksen kautta. Se oli déjà-vu-kokemus.

Erityisen paljon isät ja äidit valmentavat 5–6-vuotiaita. 

— Jos saa synnytettyä lapsissa palon jalkapalloon, niin silloin on jo onnistuttu. Lajitaidot korostuvat myöhemmin.

Jalkapallo on muuttunut sitten Kanervan lapsuuden. Peli on nopeampaa, rahaa on enemmän. Suomessa on 140 000 rekisteröityä jalkapalloilijaa.

— Toivon, että Suomeenkin saataisiin vahva jalkapallokulttuuri. Harrastajamäärissä olemme maan suurin laji, mutta medianäkyvyydessä jääkiekosta jäljessä.

Maantiedekään ei enää ole yhtä pitkä miinus kuin ennen. Peliolosuhteet ovat parantuneet, kiitos hallien ja tekonurmikoiden.

— Silti kenttiä tarvitaan lisää, jotta kaikkialla Suomessa olisi mahdollisuus ympärivuotiseen laadukkaaseen harjoitteluun. 

”Parin päivän sijaisuudesta” tuli vuoden pesti

Markku Kanerva haki armeijan jälkeen opiskelemaan fysioterapeutiksi ja jäi pisteen päähän opiskelupaikasta. Nuori mies sai kuitenkin työtarjouksen. 

Pekka Ylikantola, Haagan ala-asteen rehtori, soitti ja kysyi, kiinnostaisiko opettaminen. En ollut ajatellutkaan opettamista. Pekka sanoi, että tule kokeilemaan pariksi päiväksi. Menin sitten ensimmäisen luokan opettajan sijaiseksi.

Ylikantola ja Kanerva olivat tutustuneet vuonna 1974 Pohjoismaiden koululaiskilpailuissa, joissa Kanerva oli mukana urheilijana ja Ylikantola joukkueen vetäjänä.

Sijaisuus venyi viikoksi, sitten toiseksi. Kanerva tarkisti rehtorilta, että ei kai vakituiselle opettajalle ollut käynyt mitään ikävää.

— Pekka kertoi silloin, että kyse olikin äitiysloman sijaisuudesta. Opetin ensimmäistä luokkaa kevätjuhlaan asti.

Slangi piti siivota pois

Ammattihaave kypsyi sijaisuuden mittaan, niinpä Kanerva haki opettajakoulutukseen Helsingin yliopistoon. Palautteen pääsykokeen opetusnäytteistä antoi lehtori Ilkka Harikoski.

— Opetuksen sisältö ja tyyli olivat kuulemma hyviä, mutta Stadin slangista pitäisi päästä pois. Miten niin slangista, ihmettelin. Sinä väännät sanoja, Ilkka sanoi, sanot viälä. Pitää olla tarkka: vielä, ei viälä. Ajattelin, että jos tämä on kritiikkiä, niin koe meni varmaan aika hyvin.

Vuonna 1986 alkaneet yliopisto-opinnot Kanerva muistaa vaativina, koska jalkapallojoukkueen aikataulut olivat tiukat.

— Aineopinnot vaativat paljon läsnäoloa, ja HJK:lla oli harjoitukset iltapäivisin. 

Pelikentällä mittamies, puhelinasentaja ja opiskelija

Helsingin Sanomat listasi vuonna 1987 jalkapallon SM-sarjan mitalistien iät ja ammatit. Kultaa HJK:ssa saivat muun muassa mittamies Jyrki Nieminen, puhelinasentaja Markku Palmroos ja opiskelija Markku Kanerva. Puolet HJK:n mestarijoukkueen pelaajista oli opiskelijoita. 

Kanerva puhuu urheilun ja opintojen yhdistämisen puolesta. Urheilu-ura voi aina katketa, ja pelaajan on joka tapauksessa järkevää valmistautua urheilun jälkeiseen aikaan. Kanervan tärkein perustelu on psykologinen: opiskelut auttavat keskittymään siihen mitä tekee. Ja välillä on hyvä ajatella muuta kuin urheilua.

— Sain ajatukset pois jalkapallosta, kun opiskelin tai tein opettajan hommia. Se oli on ja off. 

Matematiikka vaati ponnisteluja

Kanerva erikoistui matematiikkaan ja liikuntaan.

— Pekka neuvoi, että ota alkuopetus tai matematiikka, niin saat yhden palkkaluokan lisää. Ajattelin, että otetaan haaste, matematiikka.

Kanerva oli kirjoittanut ylioppilaskokeessa matematiikasta magnan ja arveli pärjäävänsä vanhalta pohjalta.

— Matematiikan opetuksessa mentiin kuitenkin niin syvälle, että se toi paljon lisätyötä.

Työ toi tulosta, sillä Kanerva sai matematiikasta parhaan arvosanan. Matematiikan didaktiikan lehtori Hellevi Putkonen jäi mieleen innostavana opettajana ja on myöhemmin lähettänyt onnitteluja Kanervan peliotteista. Myös liikunnanopettajat Ismo Lehtinen ja Juha Valtonen antoivat hyvää tukea opiskelijalle.

Treenin merkitys olennaisen tärkeä

Opiskelukavereitaan Kanerva kohtasi äskettäin 30-vuotiskurssitapaamisessa.

— Kyllä siellä illallisen ja parin tuopin jälkeen alettiin jo spekuloida jalkapallomaajoukkueen tilannetta.

Gradunsa Kanerva teki jalkapallotekniikan kehityksestä. Hän tahtoi vastustaa teesiä ”pelaamalla opit parhaiten”. 

Gradussa vertailtiin kolmea neljäsluokkalaisten ryhmää: yksi teki syöttö- ja laukausharjoituksia, toinen pelasi jalkapalloa ja kolmas muita lajeja. Harjoituksia veti liikunnanopettaja Juha Kantokorpi. Ensimmäinen ryhmä oppi parhaiten.

— Sain toivotun tuloksen: tekniset jalkapallotaidot kehittyvät harjoittelemalla.

Jävlä finne alkoi kannustaa koululaisia

Gradu valmistui lopulta Ruotsissa, jonne Kanerva lähti vuonna 1991. Hän pelasi kaksi kautta IF Elfsborgin riveissä Boråsin kaupungissa. 

Kanerva työskenteli ensin ruotsinsuomalaisten lasten kotikielen opettajana ja opetti sen jälkeen liikuntaa ja matematiikkaa yläasteella. Ensimmäinen liikuntatunti alkoi hankalasti.

— Skinikaveri maihinnousutakissa ja buutsit jalassa heitti, että du jävla finne jag ska göra ingenting vad du säger, Kanerva muistelee.

— Viikon verran väänsin parin uhmakkaan nuorukaisen kanssa. Kysyin sitten rehtorilta, että mitä jos tekisin nuorille henkilökohtaiset opetussuunnitelmat. Rehtori antoi vapaat kädet, kunhan oppilaat kävisivät tunneilla.

Kanerva piti teinien kanssa palaverin ja kysyi, mistä lajeista he olisivat kiinnostuneita. Niinpä punttisali, pingis ja lenkkeily otettiin osaksi opetusta.

— Tärkeää oli kuunnella, rohkaista ja kannustaa. Että paljonko meni penkiltä, 65 kiloa? Loistavaa, hyvä.

Palattuaan Suomeen Kanerva jatkoi opettamista Haagan ala-asteella. Rehtorina oli edelleen Pekka Ylikantola, joka alun perin houkutteli Kanervan opettajan ammattiin. 

Kun HJK kaatoi Benfican

1990-luku oli Kanervalle kiireistä aikaa. Hän pelasi jalkapalloa, opetti ja kouluttautui valmentajaksi. Samalla perhe kasvoi ja hänestä tuli kahden lapsen isä.

Vuonna 1998 HJK pääsi pelaamaan Mestarien liigan lohkovaiheeseen, mikä on edelleen yksi suomalaisen jalkapallon tärkeimmistä saavutuksista. Vastaan tuli portugalilainen Benfica, suurseura. Portugalin televisio tuli Haagan peruskouluun tekemään juttua jalkapalloilevasta opettajasta. 

HJK voitti kotiottelunsa 2–0.

— Portugalissa oli isot otsikot, että Benfica hävisi amatöörijoukkueelle, vaikka minä olin siinä vaiheessa ainoa, joka teki muita hommia. Jalkapalloilu oli jo ammattimaistunut HJK:ssakin.

Valmentaja rakentaa luottamusta

2000-luvun alussa Kanerva siirtyi pelaajasta valmentajaksi. Vuosi 2004 oli käännekohta.

— Minulle tarjottiin pestiä alle 21-vuotiaiden maajoukkueen valmentajana. Halusin saattaa loppuun asti kuudennen luokan, jota silloin opetin. Kevätlukukauden päätyttyä otin virkavapaata. 

Kun sopimusta jatkettiin, Kanerva siirtyi lopullisesti valmentajan uralle. Hän johdatti Suomen nuoret EM-kisoihin vuonna 2009. Sellaista ei ollut aikaisemmin tapahtunut.

Sittemmin hän työskenteli maajoukkueen apuvalmentajana, viimeiseksi päävalmentaja Hans Backen tiimissä. Kun Palloliitto irtisanoi Backen joulukuussa 2016, Kanerva nostettiin päävalmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella. 

Jääkiekkovalmentajat Curt Lindström ja Juhani Tamminen ovat ex-opettajia. Jalkapallovalmentajista opettajataustaisia ovat muun muassa Rinus Michels, Guus Hiddink, Paul Clement, Roy Hodgson ja José Mourinho.

— Miten saa ihmiset löytämään oman potentiaalinsa ja suorittamaan parhaiten? Niin luokkaan kuin joukkueeseen pitää luoda oppimista edistävä positiivinen ilmapiiri. Oppimista edistäviin tai ehkäiseviin tekijöihin ei pääse käsiksi, ellei saa aikaan luottamusta ja rehellistä vuorovaikutusta, Kanerva painottaa.

Jalkapalloilu vaatii myös henkistä ja sosiaalista treeniä.

— Missä voimme olla maailman parhaita? Ryhmähengessä ja ryhmädynamiikassa. Islanti meni kaksi kertaa arvokisoihin, ja yksi sen vahvuuksista on ollut valtava ryhmähenki.

Luottamussuhde auttaa silloinkin, kun peli ei kulje.

— Jos on luottamusta, pelaaja kertoo ajatuksistaan ja silloin pääset vaikuttamaan niihin. Jos pelaaja ei luota, hän ei kerro, eikä valmentaja pääse kiinni siihen, mikä on ongelmana.

Kanerva arvostaa suoruutta, vaikka sitä, että pelaaja kertoo ennen ottelua, että on potenut flunssaa eikä pysty laittamaan kaikkeaan peliin.

— Hyvä jalkapalloilija on rehellinen, koska ajattelee koko joukkueen menestystä.

Aluksi ryhmässä oppiminen ällistytti pelaajia

Ryhmätyöt ja osallistaminen ovat asioita, jotka seurasivat Kanervaa luokkahuoneesta pukuhuoneisiin. Pelaajille pitää antaa haasteita, oivaltamisen mahdollisuuksia ja vapautta kokeilla.

Tammikuussa Suomi voitti Jordanian 2–1. Seuraavana päivänä Kanerva laittoi pelaajat analysoimaan peliä ryhmissä ja kertomaan muille huomioistaan.

— Aloitin osallistamisen alle 21-vuotiaiden kanssa. Pelaajat ihmettelivät aluksi, koska olivat tottuneet siihen, että valmentaja kertoo, mitä tehdään. 

Nykyisen maajoukkueen pelaajista Kanerva on valmentanut isoa osaa jo nuorten joukkueessa, joten valmennustapa oli useimmille tuttu.

Kanerva osallisti myös opettajavuosinaan. Hän otti oppilaita apuvalmentajiksi, jotka näyttivät muille mallia voimistelussa tai luistelussa.

Joukkue on kuin tutkimuslaitos

Jalkapallomaajoukkueet ovat nykyisin kuin tutkimuslaitoksia tai teknologiayrityksiä: monitieteellisiä, soveltavia, laajenevia. 

Leireillä ja maaotteluissa käytetään mittausjärjestelmää, joka näyttää pelaajien rasituksen, juoksuspurtit ja intensiivisyyden. Ravintoterapeutti suunnittelee ateriat. Henkisen valmentajan pestaaminen on Kanervalla harkinnassa.

Joka viikko päävalmentaja seuraa InStat-ohjelman avulla suomalaispelaajien otteita. Palvelu tilastoi kaksinkamppailut, pallokosketukset ja tärkeät syötöt. Videokoosteet käydään läpi pelaajien kanssa.

— Pyrin siihen, että koosteessa on vahvistavia juttuja enemmän kuin kriittisiä.

Viikonloppuisin Kanerva saattaa katsoa televisiosta kuusikin jalkapallo-ottelua.

— Minun on vaikea rentoutua jalkapalloa katsoessani, koska alan heti miettiä taktisia juttuja.

Legendan rooli tarjolla

Tulos ratkaisee, kuuluu perinteikäs urheiluhokema. Tästä ajatuksesta Kanerva haluaa eroon. Hän toivoo vähemmän pakkomielteistä puristusta, enemmän hyviä suorituksia ja niiden analyysiä.

Markku Kanerva käyttää usein sanaa haaste. Tällä hetkellä hänellä on edessään todellinen haaste: miesten jalkapallomaajoukkueen vieminen EM- tai MM-kisoihin. Sellaista kukaan ei ole vielä tehnyt. 

Arvokisoihin saattamisesta irtoaisi legendan maine, vähän niin kuin Curt Lindströmille ensimmäisen jääkiekkokullan jälkeen vuonna 1995. Läpimurron tehnyttä valmentajaa kuunnellaan ja arvostetaan.

Ei olisi lainkaan hassumpaa, jos rooli osuisi ryhmätöistä ja oppimisen psykologiasta kiinnostuneelle opettajalle.

Henkilöhaastattelu on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/05/18.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Lue lisää aiheesta: Opetus ja opiskelu