Piia Pohjalaisen mukaan yhteiskuntatieteiden opiskelu vaatii kiinnostusta, mutta myös paloa tehdä muutoksia. Hän opiskelee yhteiskuntapolitiikkaa, koska haluaa pelastaa hyvinvointivaltion.

Piia Pohjalainen on aloittanut valtiotieteellisessä tiedekunnassa kahdesti: ensin poliittisen historian opiskelijana ja viime syksynä sosiaalitieteiden ohjelmassa.

– Sosiaalitieteiden ohjelman yhteiskuntapolitiikan linja tuntui ajankohtaisimmalta. Se on tätä päivää. Se valmistaa kohtaamaan yhteiskunnan haasteet, Pohjalainen kuvailee uuden linjan valitsemista.

Vaikka Pohjalainen oli kiinnostunut yhteiskuntatieteistä jo lukiossa, hän ei vielä silloin tiennyt mihin ohjelmaan hakisi, saati tuntenut yliopistoja. Lopulta yhteishaun alettua hän valitsi poliittisen historian kandiohjelman Helsingin yliopistossa.

– Valinnan kannalta tärkein yksittäinen hetki oli, kun Wiipurilainen osakunta saapui lukiollemme kertomaan opiskelusta Helsingin yliopistossa. Siellä oli selkeästi laajin alavalikoima, sekä kiinnostavinta sisältöä. Esittelijöiden avoimesta ja ystävällisestä käytöksestä huomasin heti, että Helsingissä on myös mahtava opiskelijakulttuuri.

Oppia yhteiskunnallisille vaikuttajille

Pohjalaisen mielestä yhteiskunnassa riittää ongelmia, ja osaan niistä täytyisi puuttua välittömästi. Yhteiskuntapolitiikka on siihen hyvä väline. Hänestä sosiaaliteiden opiskelu sopii erityisen hyvin avoimelle ja yhteiskunnasta kiinnostuneelle nuorelle, joka kokee maailman tarvitsevan lisää toivoa ja yhteisöllisyyttä.

Hän itse yrittää puolustaa hyvinvointivaltiota rapautumista vastaan.

– Eriarvoisuus on yhteiskuntapolitiikan ja koko sosiaalitieteiden pääongelma ja Helsingin yliopistossa siihen keskitytään Suomen ja Euroopan unionin kontekstissa, Pohjalainen sanoo.

Hän pitää uusliberalistista ajattelua, joka tukee vapaata kauppaa ja pientä verotusta, yhtenä syypäänä.

– Uusiliberalismi on opettanut, että varakkuus on ansaittua. Samalla kolikon kääntöpuolena on, että köyhyyttä pidetään yhtä lailla ansaittuna asiana. Eriarvoisuudesta tulee tämän kaltaisen ajattelun kautta osa normaalia elämää.

Yhteiskuntapolitiikassa uusliberalismi ja varallisuuden entistä epätasaisempi jakautuminen ovat puhuttaneet paljon. Sosiaalitieteet tunnistavat tällaisia yhteiskunnallisia ongelmia ja etsivät keinoja niiden ratkaisemiseen. Yksi vaihe kohti parempaa yhteiskuntaa on tiedon tarjoaminen.

– Meiltä puuttuu selkeä kuva siitä, miten parempi yhteiskunta voidaan saavuttaa, mutta sen luominen on yhteiskuntatieteilijöiden tehtävä.

Pohjalainen kokee, että yhteiskuntatieteet kasvattavat kriittisyyteen ja karsivat keskustelunavauksia, joilta puuttuu pohjustetut perustelut.

– Kuka tahansa voi puhua mitä vain yhteiskunnasta ilman tietotaitoa, mutta vain opiskelemalla alaa voi aidosti sanoa ketä kannattaa kuunnella, mitkä keinot oikeasti toimivat ja milloin on kysymys vain retoriikasta ja populismista.

Sosiaalitieteet opettavat teoriaa, mutta myös käytäntöä

Sosiaalitieteet tunnistavat yhteiskunnallisia ongelmia, mutta Pohjalaisen mukaan ala ei tyydy vain tutkimaan ja osoittamaan sormella. Hänen mukaansa se antaa myös keinoja ongelmien korjaamiseen ja rakenteiden ja ajattelutapojen muuttamiseen.

– Yhteiskuntapolitiikan ohjelma on opettanut, keiden käsissä eri yhteiskunnan mekanismit ovat, Pohjalainen kertoo.

Hän käyttää esimerkkeinä Yhteiskuntapolitiikan johdantokurssia ja Welfare State Theory -kurssia. Ne avaavat hänestä päätöksentekoprosesseja ymmärrettävästi.

– Myös kriminologian johdantokurssi on ollut todella kiinnostava! En ole koskaan oppinut yhdellä kurssilla niin paljon rikollisuuden ja yhteiskunnallisten epäkohtien syy- ja seuraussuhteista.

Pohjalainen kertoo myös, että opintojen kautta hän on käsittänyt, mistä SOTE-uudistuksessa on kysymys.

– Ilman sosiaalitieteiden opiskelua en olisi varmasti ymmärtänyt täysin, mitä merkityksiä tämän kaltaisella muutoksella on tai mitä poliittisia ja taloudellisia tarkoitusperiä taustalla piilottelee.

Parasta on opiskelijaelämä

Helsingin yliopistolla Pohjalainen on mieltynyt vilkkaaseen opiskelijakulttuuriin.

– Huomasin heti opiskelujeni alussa, että parasta antia on tapahtumissa käynti ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Varsinkin Wiipurilaisella osakunnalla tutustuin aivan mahtaviin tyyppeihin ja rakastuin järjestöön niin vahvasti, että olen alusta asti toiminut eri viroissa, Pohjalainen muistelee.

Virat tarkoittavat vastuun kantamista kuten tapahtumien järjestämisestä, raha-asioista tai esimerkiksi tarjoiluista vastaamista. 

Pohjalainen kokee, että osakuntatoiminnasta on ollut hyötyä työelämätaitojen oppimisessa, mutta myös muussa elämässä.

– Asun tällä hetkellä osakunnan kämpässä, ja olen saanut stipendejä järjestötoimintani kautta.  Myös suurin osa ystävistäni on osakuntalaisia.

Pohjalaisen nykyinen työpaikkakin tuli opiskeluystävän vinkistä.

– Nykyinen elämäni ei olisi mahdollista ilman opiskelijaystäviäni.

 

Piia Pohjalainen

  • Ensimmäisen vuoden sosiaalitieteiden opiskelija
  • Järjestötoiminta: Wiipurilainen osakunta
  • Opiskellut valtiotieteellisessä aiemmin poliittista historiaa