”Avoimuus nostaa opetuksen tasoa, ja avoimuuteen tarvitaan digitaalisuutta”

Yliopiston tuore digitalisaatiojohtaja Jaakko Kurhila järjestää kurkistuskursseja yliopisto-opinnoista kiinnostuneille ja haluaa altistaa opetuksen avoimelle kritiikille. Hänelle digitalisaatio on sivistyksen palvelija.

Työväline, joka mahdollistaa asioita. Sivistyksen, luovuuden ja kriittisyyden palvelija. Sitä digitalisaatio tarkoittaa Helsingin yliopiston tuoreelle digitalisaatiojohtajalle Jaakko Kurhilalle.

Kurhila siirtyi tehtävään Avoimen yliopiston johtajan tehtävästä, jossa hän kehitti menestyksekkäästi uusia digitaalisia toimintatapoja, muun muassa kaikille avoimia MOOC-verkkokursseja. Nyt hänen tehtävänsä on auttaa koko yliopistoa kehittymään.

– Digitalisaatio ei ole myyttinen tai mystinen asia. Toivon, että ihmiset suhtautuisivat rohkeasti siihen, mitä se voi tuoda mukanaan ja etsisivät yhdessä oikeat keinot toteuttaa asioita, Kurhila sanoo.

Opetus tarvitsee samaa potkua kuin tutkimus

Tutkimus, opiskelu ja oppimisympäristöt ovat muuttuneet viime vuosina valtavasti. Monet kurssit voi jo suorittaa verkossa ja tentit tehdä tenttiakvaariossa oman aikataulun mukaan. Avoin data ja avoin julkaiseminen ovat jatkossa yhä suuremmassa roolissa yliopistossa.

Myös opetus digitalisoituu monin eri tavoin. Parhaillaan kymmenet eri koulutusohjelmat Helsingin yliopistossa miettivät keinoja, joilla digitaaliset ratkaisut voisivat tehdä opetuksesta parempaa. Opetuksen toteutuksen digiloikassa on syntynyt kirjo ideoita ja toteutuksia lääketieteen digitaalisista salitenteistä virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen.

”Opetuksen digitalisointi on jopa tärkeämpää kuin tutkimuksen.”

Jaakko Kurhilan mukaan opetuksen digitalisointi on jopa tärkeämpää kuin tutkimuksen. Tutkimus kehittyy, koska sitä tehdään kilpailulla kansainvälisellä tasolla, myös rahoituksen osalta.

– Kun kehitetään jokin uusi väline tai menetelmä, joka edistää tutkimuksen tekoa, se otetaan nopeasti käyttöön. Etulyöntiasemaa ei haluta antaa muille tutkijoille. Samalla kovan kilpailun kautta tutkimuksen laatu paranee.

Kurhilan mukaan sama pitäisi tuoda myös koulutukseen.

– Ainoa tapa parantaa opetusta on altistaa se avoimelle kritiikille. Avoimuus on keino saada koulutus kehittymään oikeaan suuntaan. Ja jotta avoimuutta voi toteuttaa, se edellyttää digitalisaatiota.

Käytännössä opetuksen avoimuuden lisääminen voisi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että kuka tahansa pääsisi osallistumaan ja arvioimaan opetusta verkon kautta.

– Tämä toisi painetta opettajille kehittää opetusta. Uskon, että samalla opetuksen arvostus nousisi.

Kurkistuskurssi avaa yliopisto-opintoja

Parhaillaan yliopistolla on tekeillä opinnoista kiinnostuneille tarkoitettuja kurkistuskursseja. Tavoitteena on, että alasta kiinnostuneet pääsevät verkon kautta osallistumaan luennoille ja muihin opetustilanteisiin, eli näkemään millaista opiskelu todellisuudessa on. Tämä voisi tukea oikean opiskelualan valintaa ja parhaimmillaan vähentää turhia alanvaihtoja.

– Jatkuva oppiminen on päivän sana. Jos opetus avautuisi osaksi yhteiskuntaa, kaikki pääsisivät ammentamaan uusinta tietoa myös opintojen jälkeen, Kurhila sanoo.

Kun verkkokurssit ja itsenäiset tenttimiset ovat arkipäivää, jääkö jotain olennaista oppimatta? Tapaavatko opettajat ja opiskelijat enää toisiaan? 

– On olennaista, että ollaan läsnä silloin, kun se on tärkeää. Viisaus asuu verkostoissa ja niiden välissä, ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tämän pitäisi näkyä siinä, miten opetusta järjestetään. Opiskelu ei enää ole luennoilla istumista vaan yhdessä tekemistä. Se on yhteisöllisempää kuin moni luulee.

Opetuksen digiloikat esittelyssä

Helsingin yliopiston vuoden 2017 digiloikka-hankkeiden loppuseminaari järjestetään tiistaina 22.5.2018 klo 12 alkaen Tiedekulman Stagella. Ilmoittautumiset perjantaihin 18.5.2018 mennessä. Lisätietoa: Digiloikkaajat Stagella!

Lue lisää aiheesta: Opetus ja opiskelu