“Yliopistossa ei tarvitse kilpailla, koska tutkinto tehdään itselle”

Jääräpäiset, omaa polkuaan kulkevat opiskelijat piristävät opettajan arkea, koska he kyseenalaistavat ja kehittävät opettajan osaamista, sanoo palkittu yliopistonlehtori Tiina Airaksinen.

Kun Tiina Airaksinen kirjoitti pro graduaan, ohjaaja suositteli vaihtamaan aihetta. Ei se Kiina ketään kiinnosta eikä sen tutkimuksessa ole tulevaisuutta, ohjaaja argumentoi.  

Nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin, Aasian tutkimus on Helsingin yliopistossa oma oppiaineensa. Airaksinen on aineen yliopistonlehtori, palkittu opettaja ja huippuopettajien verkoston Opettajien akatemian jäsen.  

– Kun seuraan Aasiaan liittyvää julkista keskustelua, tiedän tekeväni tärkeää työtä. Aasian historian, kielten ja kulttuurien tuntijoiden kouluttaminen ja tutkiminen takaa, että yrityksistä, politiikasta ja mediasta löytyy ihmisiä, jotka sekä ymmärtävät että osaavat arvioida kriittisesti Aasiaa.  

Airaksinen vetää kulttuurien tutkimuksen opiskelijoille ja historian opiskelijoille kursseja muun muassa Kiinan historiasta ja nykytilasta sekä Aasian uskonnoista ja politiikasta. 

Hänen aiheensa ovat täynnä yksityiskohtia, kuten henkilöiden tarinoita. Menneen tunteminen on Airaksisesta tärkeää, jotta opiskelijat voivat myöhemmin arvioida ja keskustella Aasian nykyelämästä. 

Tunneilla painottuvat silti työelämän taidot ennemmin kuin sisältötietojen hiominen. Hän opettaa opiskelijoilleen muun muassa projektinhallintaa ja eri roolien velvoitteita ja omaksumista.  

Airaksinen ajattelee opetusta ennen kaikkea valmentamisen ja mentoroinnin näkökulmista. Kursseillaan hän selittää opiskelijoille, millaisia työelämätaitoja he kutakin tehtävää tehdessään oppivat.  

– Opetusfilosofiani on muuttunut paljon 15 vuodessa. Aiemmin mietin paljon enemmän substanssia. Nyt keskityn siihen, että saan yhteyden opiskelijoihini. Yritän selvittää, millaisia ihmisiä he ovat. Mietin esimerkiksi, mihin he voisivat sijoittua työelämässä ja millaisista taidoista heille olisi hyötyä. 

Esitelmöimällä oppii työelämätaitoja 

Esitelmät ovat yksi Airaksisen toistamista työelämään soveltuvista työtavoista. Opiskelijat saavat pitää niitä melkein jokaisella kurssilla aina ensimmäisistä päivistä lähtien.  

Aluksi he puhuvat ryhminä tai parin kanssa ja sitten pikkuhiljaa yksin.  

– Ei riitä, että opiskelijat osaavat kirjoittaa omasta alastaan, vaan heidän pitää osata puhua siitä ja välittää omia tietojaan muille. Esitelmöiminen on tärkeä taito, koska työelämässä oma osaaminen, ideat ja työt pitää pystyä myymään muille.  

Yliopistosta saadut hyvät kokemukset auttavat, jos jokin esiintymistilanne myöhemmin työpaikalla tai vapaa-ajalla tuntuu pelottavalta.  

– Minäkin palaan tiukan paikan tullen omiin onnistumiskokemuksiini ja haen niistä varmuutta esiintymiseeni.  

Airaksinen on toiselta koulutukseltaan puheviestinnän opettaja, joten hän puhuu opiskelijoilleen jännityksestä ja esiintymisestä ja opettaa näitä opponoimaan ja arvioimaan toisen työtä kriittisesti mutta asiallisesti, sekä ottamaan palautetta vastaan.  

– Vaikka olisit miten kova suustasi luentosalin penkissä, lavalla tietty aggressiivisuus häviää ihmisestä. Yleisön edessä puhuja on yksin eikä saa tukea kavereista. 

Luennoilla pitää käsitellä ajankohtaisia tapahtumia  

Opiskelijoiden vireystila vaihtelee hyvienkin opettajien tunneilla, joten monisivuinen tieteellinen artikkeli ei välttämättä uppoa, vaikka mitä menetelmiä käyttäisi. Tällaisina päivinä Airaksinen muokkaa tuntejaan. 

– Saatan esimerkiksi näyttää videon tai ajankohtaisen uutisen ja pyytää opiskelijoita analysoimaan sitä.  

Ajankohtaiset tapahtumat kuuluvat Airaksisen luentokursseihin muutenkin olennaisesti. Vaikka hän jakaa kurssiensa alussa opetusrungon, hän sanoo aina muokkaavansa sitä, mikäli tapahtuu jotain suurta.  

Airaksisen uran aikana tällaisia tapahtumia ovat olleet vallankumoukset, Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi.  

– Opiskelijoilla on selvästi tarve puhua näistä asioista ja tuoda niitä tunneille. Kulttuuriala ei elä missään umpiossa. Vaikka vietän puolet elämästäni arkistossa, minun täytyy silti pystyä käsittelemään uusia, ajankohtaisia asioita.  

Vaikka Airaksinen seuraa opiskelijoiden vireystilaa, hän ei silti päästä näitä liian helpolla.  

Uutiset saattavat olla esimerkiksi Kiinan medioista tai kirjoitettuna tietyn viranomaisen näkökulmasta. Tällöin opiskelijoiden on itse arvioitava, mihin he luottavat. Luennoitsija ei anna kokonaiskuvaa valmiina. 

– Esimerkiksi Falun Gong näyttää hyvin erilaiselta heidän itsensä, Kiinan viranomaisten ja länsimaisen median kuvauksissa.  

Joustava opettaja, omapäiset opiskelijat 

Airaksinen luottaa opettajana huumorintajuun ja joustavuuteen. Hän ajattelee opiskelijoitaan yksilöinä, joilla on omat henkilökohtaiset taipumuksensa ja omat motiivinsa suorittaa yliopistotutkinto.  

– Yliopistoa ei käydä muita varten, joten täällä ei tarvitse kilpailla. Me autamme ja tuemme, mutta loppupeleissä opiskelijan täytyy itse tehdä valinnat, jota sopivat hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa.  

Jos aloitettu kurssi jää kesken, Airaksinen suhtautuu siihen nykyisin rennosti. Opettajanuran alun tiukkapipoisuus on jäänyt.  

Airaksinen ei myöskään pahastu, jos opiskelija on hänen kanssaan erimielinen tai kyseenalaistaa.  

– Ne, ei-helpoimmat opiskelijat, usein inspiroivat minua. Kun alan vängätä heidän kanssaan, tajuan usein itsekin jotain. Se innostaa eteenpäin.  

Kriittisyys ja kyseenalaistaminen ovat tieteelle ominaisia piirteitä. 

– On hyvä pitää mielessä, että palaute voi tulla myös opiskelijalta. 

Kun Airaksinen kirjoitti pro graduaan, hänen aihevalintansa kyseenalaistettiin. Nyt hän ohjaa itse pro graduja ja kandidaatintutkielmia ja vääntää opiskelijoiden kanssa näkökulmista. 

– Vastikään piti myöntää opiskelijalle, että hän on tehnyt hyvää työtä, vaikka olinkin näkökulmasta alkuun täysin eri mieltä. Hän piti rohkeasti oman linjansa ja näki hirveän vaivan työn eteen.