Yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointi on ollut mediassa viime aikoina paljon esillä – ja syystä. Korona-aika ei ole helppoa kenellekään, mutta erityisen ikävää se on heille, joiden käsillä olevaan elämänvaiheeseen uusiin ihmisiin tutustumisen tulisi erityisen kiinteästi kuulua.

Kohtaamiset ja vuorovaikutus ovat yliopiston toiminnan sydän myös tutkijoille, opettajille ja muulle yliopiston henkilökunnalle. Uudet ajatukset, ideat ja ratkaisut syntyvät parhaiten yhdessä muiden kanssa. Ei ihme, että yhteisöllisyys on yksi yliopistomme arvoista. Se ei ainoastaan kanna meitä vaan mahdollistaa työmme maailman parhaaksi.

Opiskelijat ovat hyvin moninainen joukko, ja siksi myös heidän jaksamishaasteensa ovat erilaisia. Joillekin etäopiskelu on jopa helpottanut opiskeluarkea, kun opintoja on voinut suorittaa entistä joustavammin. On kuitenkin paljon opiskelijoita, joiden hyvinvoinnin tukeminen vaatii yliopistolta erityistä huomiota. Tukea tarvitsevat esimerkiksi ensimmäisen vuoden opiskelijat, jotka ovat vasta muuttaneet Helsinkiin muualta Suomesta tai ulkomailta.

Opiskelijoiden hyvinvointia korona-aikana on tuettu monin tavoin. Opiskelun helpottamiseksi Helsingin yliopisto ohjeisti keväällä koulutusohjelmia varmistamaan, että etäopetuksen toteutustavasta opiskelijalle koituva työmäärä on oikein mitoitettu – muistutamme asiasta nyt uudemman kerran. Kuten jo ennen pandemiaa, seuraamme säännöllisesti opiskelijoiden opintopistekertymiä, jotta voimme tarvittaessa kurottaa opintoihinsa tukea tarvitseviin opiskelijoihin. Opiskelijoidemme hyvinvointia on tuettu myös esimerkiksi kokoamalla etäopetuksen hyviä käytänteitä ja järjestämällä yhteisopiskelu- ja kahvihetkiä Zoomissa. Lämmin kiitos henkilökunnallemme niistä! 

Paljon tulee toki vielä tehdä. Yliopisto-opiskelijoiden korona-ajan kuormituksesta kertonee se, että tammi–lokakuussa YTHS:n hoidon tarpeen arviointeja mielenterveyspalveluihin tehtiin lähes neljännes enemmän kuin viime vuonna vastaavana ajanjaksona. Erityisen huolestuttavaa kuitenkin on, että tutkimusten mukaan monilla opiskelijoilla on ollut jaksamishaasteita jo ennen koronaa. On pohdittava, mikä yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme saa nuoret aikuiset voimaan pahoin, ja mitä voimme asialle tehdä. 

Yliopisto-opiskelijoista tulee kasvaa tulevaisuuden tekijöitä, mutta maailmaa ei jaksa muuttaa yksinäisenä tai uupuneena. Helsingin yliopisto tahtoo tehdä töitä sen eteen, että ketään ei jätetä. Tavoitteeseen pääsemiseen voimme vaikuttaa osaltamme kaikki. Keväällä pandemian alettua otimme yhteisömme uudeksi tavaksi kysyä vähintään kolmelta yliopisto-kollegalta päivittäin “mitä kuuluu?”. Kannustan meistä jokaista jatkamaan hienosti alkanutta perinnettä senkin jälkeen, kun pandemia on ohi! 

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston opetuksesta vastaava vararehtori