Martin Björklund: Jos opiskelijat viihtyvät luennolla, mutteivät opi, vika on opettajassa

Opetus parani, kun Martin Björklund oivalsi, että hänen palkkansa ei määräydy sen mukaan, montako sanaa hän itse sanoo tunnin aikana.

Oikeustiede on joillekin intohimo, mutta kun se kuuluu opintoihin pakollisena osana, se voi tuntua silkalta pakkopullalta. Varsinkin lainsäädännön kieli voi vaikuttaa kankealta ja vaikealta.  

– Opiskelijat eivät aina ole varmoja, onko heillä kapasiteettia omaksua juridisia asioita tai haluavatko he edes oppia niitä, sanoo Martin Björklund, luennoitsija ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. 

Hän on opettanut julkisoikeutta Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanissa yli kymmenen vuoden ajan. Kurssit ovat käsitelleet muun muassa ihmisoikeuksia, ihmisoikeusjärjestelmää ja EU-oikeutta.  

Svenska social- och kommunalhögskolanissa ei kouluteta juristeja ja vain harva lukee pääaineenaan julkisoikeutta, joten opiskelijoiden motivaatio-ongelmat ovat Björklundille tuttuja. Luulisi, että juridiikka ei ole tiedekunnassa kovin suosittua. Björklund on kuitenkin saanut opiskelijoilta Vuoden luennoitsija -palkinnon kahdesti.  

Hyvään yliopisto-opetukseen kannustavassa huippuopettajien verkosto Opettajien akatemiassa hän on ollut vuodesta 2014 alkaen. Parhaillaan Björklund on Opettajien akatemian puheenjohtaja.

Tapaukset tekevät oikeustieteestä lähestyttävää 

Björklund aloitti opettamisen Svenska social- och kommunalhögskolanissa vuonna 2005. Alusta saakka hän on käyttänyt todellisia oikeustapauksia olennaisena osana opetustaan. Hän esittelee niitä jokaisella luennolla.  

Esimerkiksi hallinto-oikeutta tai ihmisoikeuksia koskevissa tapauksissa yksilö taistelee usein omien oikeuksiensa puolesta. Vastassa on valtion hallintokoneisto, joka tasapainoilee yleisen intressin ja yksilöiden oikeuden välillä. 

– Esimerkiksi ihmisoikeuksien kohdalla kyse voi olla yksilön suuresta hädästä.  

Oikeustapaukset ovat keino herättää opiskelijoissa ajatuksia ja keskustelua. Samalla ne osoittavat, millä edellytyksillä valtio toimii. 

Yksi Björklundin vakioesimerkeistä käsittelee sukupuolen korjausta ja avioliittoa ennen tasa-arvoista avioliittolakia. Esimerkkitapauksessa pari vetosi perustuslakiin, jotta heidän pitkää avioliittoaan ei muutettaisi rekisteröidyksi parisuhteeksi toisen puolison sukupuolen korjauksen myötä.  

– Käytän tätä tapausta, koska opiskelijat ovat usein pettyneitä lopputulokseen. Heitä harmittaa, että tuomioistuimet eivät hyväksyneet parin vaatimusta, vaan hylkäsivät sen, Björklund selittää.  

Pettymyksen takia opiskelijat osallistuvat keskusteluun, mutta samalla he pohtivat tuomioistuimen roolia yhteiskunnassa. Tapauksen aikaan eduskunta oli vastikään hylännyt esityksen sukupuolineutraalista avioliitosta. Koska näin oli, tuomioistuin katsoi, että sen paikka ei ole kritisoida eduskunnan päätöstä.  

– Tapaus osoittaa, että kaikki yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea sillä, että joku heilauttaa nuijaa. Taustalle vaaditaan myös poliittisia päätöksiä ja muutoksia.  

Pedagogiikan kurssit muuttivat yksinpuhelun dialogiksi 

Björklundin mielestä opetus on kommunikaatiota. Hänen tehtävänsä opettajana on mahdollisimman hyvien olosuhteiden luominen oppimiselle. Björklundin mukaan harmittavan moni opettaja ajattelee edelleen, että opetetun asian sisäistäminen ja ymmärtäminen ovat ensisijaisesti kuulijan vastuulla.  

– Minä kehityin opettajana, koska en jäänyt paistattelemaan suosittuun rokkistaran rooliin, jossa jengi tykkää ja itsestä on kiva esiintyä, mutta asiat eivät jää kuulijoiden päihin. 

Björklund sai ensimmäisen Vuoden luennoitsija -palkintonsa vuonna 2008. Samaan aikaan hän huomasi, että ihmiset pitivät hänen tarinoistaan, mutta eivät osanneet liittää niitä oppisisältöihin. Koevastauksissa tarinat yhdistyivät milloin mihinkin.  

– Koin, että se ei ollut opiskelijoiden vika. Jos he viihtyvät luennoilla, mutta eivät opi, niin vika saattoi ollakin minussa.  

Björklund päätti kehittää opetustaan ja hakeutui yliopistopedagogiikan kursseille.  

– Yksi ahaa-elämys kursseilta oli, että minulle ei makseta siitä, että puhun mahdollisimman monta sanaa ja näytän mahdollisimman monta powerpointia 90 minuutissa. 

Björklund vaikeutti kurssejaan. Hän halusi, että opiskelijat käyttävät oikeustieteeseen liittyviä käsitteitä ja termejä mahdollisimman paljon, jotta ne eivät jäisi vieraiksi.  

– Otin esiin 180 powerpointin luentosarjan ja muutin mahdollisimman monta diaa kysymysmuotoon. Halusin, että yksinpuhelun sijaan opiskelijat kertoisivat, miten asia menee. Silloin opitut asiat liittyvät myös heidän omiin kokemuksiinsa.

Ennakkotehtävät ovat paras tapa tutustua kurssiin ja kurssilaisiin 

Lähtötason selvittäminen on Björklundille tärkeää. Hän rakentaa opetuksensa tiedoille, joita opiskelijoilla jo on. Esimerkiksi Svenska social- och kommunalhögskolanin kursseja varten Björklund luki lukion yhteiskuntaopin kirjat. 

– Uusien opetettavien kanssa käytän mielelläni ennakkokysymyksiä. Haluan tietää, miksi ihmiset tulevat kurssille, mitä he jo osaavat ja miten he aikovat hyödyntää kurssin tietoja jatkossa.  

– Joudun usein nostamaan rimaa, koska opiskelijat ovat taitavampia kuin oletinkaan.  

Björklund haluaa, että opiskelijat yllättyvät positiivisesti siitä, miten paljon he ovat oppineet mutta eivät silti koe kurssia mahdottomaksi.  

– Opettamisessa hienoa on se hetki, kun huomaa, että on voinut auttaa ihmistä nousemaan yhdeltä tietämisen tasolta seuraavalle ja että ihminen havaitsee itsekin oppineensa.