Kun Majd Al-Sagheer muutti Suomeen vuonna 2014, hän oli vastikään kirjoittanut ylioppilaaksi. Syyrialaisessa yliopistossa odotti opiskelupaikka hammaslääketieteen parissa, mutta muuton takia se jäi käyttämättä. Tutkijanurasta haaveilua Al-Sagheer ei kuitenkaan jättänyt.
– Tiesin, että yliopistoon pääsy Suomessa vaatii paljon työtä, mutta halusin silti Helsingin yliopistoon opiskelemaan farmasiaa, Al-Sagheer sanoo.
Nyt neljä vuotta myöhemmin hän on poikkeus yliopistolla. Vaikka Suomeen muuttaa tuhansia ihmisiä vuosittain, harva maahanmuuttaja päätyy yliopistoon. Monella on korkeakouluun sopiva pohjakoulutus, kuten aiempi tutkinto kotimaan lukiosta tai yliopistosta, tai muuta osaamista, mutta syystä tai toisesta taidot eivät tule Suomessa hyödynnetyiksi.
Jotta maahanmuuttajien kyvyt tulisivat nykyistä paremmin käyttöön ja he hakisivat opiskelemaan, kuusi korkeakoulua aloitti erityisesti maahanmuuttajille suunnatun SIMHE-neuvonnan (Supporting Immigrants in Higher Education).
– SIMHE haluaa auttaa niissä hakemisen vaiheissa, joissa maahanmuuttaja törmää johonkin esteeseen, sanoo koulutussuunnittelija Sonja Mitroshin.
Hän vastaa SIMHE:stä Helsingin yliopistolla. Palvelu käynnistyi keväällä 2018.
SIMHE tutustuttaa suomalaiseen koulutusjärjestelmään
SIMHE:n tehtävänä on tunnistaa korkeakoulujen hakijapalveluiden asiakkaista maahanmuuttajat ja antaa heille haku- ja uraneuvontaa. Neuvojat voivat esimerkiksi ohjata hakijan toiseen oppilaitokseen tai täydennyskoulutukseen, jos hakijan urahaaveisiin sopivampi vaihtoehto löytyykin muualta.
Palvelu on suunnattu niille, jotka eivät ole käyneet peruskoulua tai tehneet toisen asteen opintoja Suomessa. Suomeen tulon syyllä ei ole väliä.
Mitroshinin mukaan tyypillisimmät SIMHE-asiakkaat ovat kouluttautuneet jo omassa maassaan johonkin ammattiin tai suorittaneet tutkinnon. He tulevat hakijapalveluihin, koska oma tutkinto ei työllistä Suomessa, ja haluavat täydentää osaamistaan. Koska suomalainen koulutusjärjestelmä ei välttämättä ole tuttu, SIMHE-neuvojat antavat heille ura- ja opintoneuvontaa vinkkaamalla tarpeen mukaan myös toisten oppilaitosten opintotarjonnasta.
Monet SIMHE-neuvonnan asiakkaista ovat juuri saaneet aiemmasta koulutuksestaan rinnastuspäätöksen Opetushallitukselta.
– Rinnastuspäätös on koreakoulun kannalta aika turha paperi. Se ei kerro mitään ihmisten osaamisesta vaan antaa vain tiedon, vastaako ulkomailla hankittu tutkinto tasoltaan jotakin suomalaista koulutusta, Mitroshin sanoo.
Paperi siis kertoo, minkä tasoisen koulutuksen ihminen on suorittanut muttei selitä, vastaako vaikkapa lääkärintutkinnon sisältö suomalaisen lääkärintutkinnon sisältöä.
Toinen tyypillinen asiakas tulee vastaanotolle pätevyyspaperien kanssa. Ne kertovat, mihin ammattiin ihminen on pätevöitynyt ja selventävät, mitä opintoja hakijalta mahdollisesti puuttuu, jotta samaa työtä voisi tehdä Suomessakin.
– Pätevyyspaperit ovat usein hankalia. Voimme sanoa hakijalle, että hänen pitää käydä suomen kurssi tai täydentää tutkintoa Avoimen yliopiston kautta, mutta emme siltikään voi taata työllistymistä. Meillä ei ole avaimia työelämään tai työnantajille.
SIMHE-neuvojat eivät pääse työnantajien päiden sisään takaamaan palkkausta.
Kompastuskohtina suomi ja todistukset
Yksi isoimmista maahanmuuttajien kouluttautumiseen liittyvistä ongelmista on juuri kielitaito. Maahanmuuttajille tarjottavat suomen kurssit pyrkivät pääasiassa B1-taitotasoon saakka. Se tarkoittaa toimivaa peruskielitaitoa, eli sitä, että selviää Suomessa suomeksi arkisista tilanteista.
– Yliopiston pääsykokeiden taso on usein vähintään B2, ja kokeissa vastassa ovat vielä natiivipuhujat. Se asettaa maahanmuuttajat aika eriarvoiseen asemaan, sanoo Mitroshin.
Majd Al-Sagheer aloitti suomen kielen opinnot ensin kesäyliopistossa ja jatkoi sen jälkeen avoimessa.
– Puoli vuotta opiskelin vain suomea. Sitten hain Eiran aikuislukioon, jotta pystyin opiskelemaan lukio-opintoja suomeksi.
Al-Sagheer on kirjoittanut Syyriassa ylioppilaaksi, mutta hän halusi oppia matematiikkaa ja kemiaa myös suomeksi.
– Minulla oli kaikki ne tiedot, mutta arabiaksi. Halusin oppia termit suomeksi, jotta voisin hakea yliopistoon.
Hän oli valmistautunut tekemään myös suomalaisen ylioppilaskokeen, mutta pääsi yliopistoon juuri ennen kuin hänen piti aloittaa ylioppilaskirjoitukset.
Suomeen tarvitaan järjestelmä, joka antaa todistuksia osaamisesta
Al-Sagheer haki yliopistoon vuotta ennen kuin SIMHE käynnistyi. Hän kohtasi sellaisia vaikeuksia, joita SIMHE nyt pyrkii taklaamaan.
– Pääsykokeen jälkeen sain sähköpostin, jossa luki, että valintani on ehdollinen, mikäli en toimita alkuperäistä lukiotodistusta, Al-Sagheer kertoo.
Opiskelupaikka siis jäisi saamatta, jos alkuperäistä syyrialaista ylioppilastodistusta ei toimitettaisi Helsingin yliopistoon määräaikaan mennessä. Todistus kuitenkin oli Syyriassa, eikä sen saaminen Suomeen ollut itsestään selvää.
– Minua jännitti kamalasti. Entä jos yliopistoon pääsy jää tästä kiinni?
Syyriassa yhä asuneen Al-Sagheerin ystävän onnistui saada paperi käsiinsä ja toimittaa se kuljetuspalvelun kautta Helsinkiin määräajassa.
Kaikilla hakijoilla ei ole kontakteja kotimaassa tai mahdollisuutta saada todistuksiaan käsiinsä. Sen vuoksi SIMHE on luonut prosessin, jonka kautta pakolaistaustaiset henkilöt voivat hakea opiskelemaan myös vaillinaisin paperein.
– Tietyt reunaehdot sisäänpääsyyn ovat silti aina olemassa. Vaikkapa kielitaitovaatimukset ovat edelleen samat ihan kaikille, koulutussunnittelija Sonja Mitroshin sanoo.
Jos SIMHE-neuvontaa olisi annettu olemassa Helsingin yliopistolla jo silloin kun Al-Sagheer haki opiskelemaan, hänen ei olisi tarvinnut pelätä opiskelupaikkansa puolesta.
– Jouduin kyselemään paljon ja monista eri paikoista. On hyvä, että nyt maahanmuuttajia autetaan ongelmissa, Al-Sagheer sanoo.
Mitroshinin mukaan päättäjät voisivat tehdä lisää maahanmuuttajien kouluttautumisen helpottamiseksi.
– Suomen politiikka on tällä hetkellä kaksijakoista: toisaalta ulkomailta kaivataan uusia työntekijöitä, toisaalta Suomesta löytyy jo nyt osaamista, jota ei hyödynnetä.
Mitroshin kaipaisikin Suomeen samantapaista toimijaa kuin Norjassa. Siellä yksi taho testaa maahanmuuttajan taidot ja antaa yksittäisten hakijoiden osaamisesta kaikille korkeakouluille kelpaavia lausuntoja. Tällä hetkellä Suomessa jokainen oppilaitos arvioi yksittäin jokaisen sellaisen hakijan sopivuuden, jolla ei ole suomalaisesta koulusta saatua todistusta.
Jos toiminta olisi keskitettyä, yksittäiset korkeakoulut saisivat tukea valintoihinsa ja hakijoiden aiempi osaaminen arvioitaisiin varmasti yhdenmukaisesti.