Kun uteliaisuus herää, oppi jää päähän – siksi hyvä opettaja kyselee paljon

Opiskelijat muistavat oppimansa, kun he saavat keksiä itse ratkaisut, uskoo palkittu opettaja Ndegwa Maina.

– Söitkö aamulla beetaglukaania?  

– Een?  

– No entä söitkö kauraa?  

Dialogi voisi hyvin olla kemian tunnilta, palkitun yliopistonlehtori Ndegwa Mainan kurssilta. Maina opettaa kansainvälisen Food Sciences -maisteriohjelman ja elintarviketieteiden kandiohjelman opiskelijoille soveltavaa kemiaa ja laboratoriotöitä.  

Kun Maina kyselee betaglukaanin syömisestä ja sitten kaurasta, hän toivoo, että opiskelijat yhdistävät nämä kaksi asiaa.  

– Kyselen opiskelijoilta paljon kysymyksiä ja käytän paljon arkisia esimerkkejä. Niillä kartoitan heidän tietojaan ja herätän heidän uteliaisuutensa. 

Yhdellä kurssilla Maina piti heti aluksi kokeen, jotta sai opiskelijat tutustumaan kurssin aiheisiin ja kertaamaan aiemmin oppimaansa. Ilmoittautumisen yhteydessä kurssilaiset olivat saaneet muutaman kappaleen, jotka heidän piti lukea. 

– Ketään ei reputettu, vaan koe paljasti, mitä asioita opiskelijoiden pitäisi vielä kerrata ja mihin asioihin minun kannatti opetuksessa keskittyä.

Pienet kurssit ja itse tekeminen kasvattavat asiantuntijuutta 

Tiedonhankinta ja ilmiöiden purkaminen tutkittaviksi kokonaisuuksiksi; nämä kaksi taitoa opiskelijoiden pitäisi yliopistossa oppia.  

– Nämä taidot kehittyvät pienten, yksittäisten kurssien kautta, uskoo Maina. 

Hän auttaa opiskelijoita tavoittamaan nämä taidot ongelmanratkaisun kautta. Mainan kursseilla opiskelijat tietoa ja lähteitä ja selvittävät kemiallisten reaktioiden rakenteita mahdollisimman paljon itse. He saattavat esimerkiksi selvittää alusta asti, miten akryyliamidia muodostuu ruokiin tai miltä härskiintyminen näyttää kemiallisesti.  

Kun opiskelijat miettivät itse ratkaisuja, he muistavat oppimansa. Jos he sen lisäksi tekevät laboratoriokokeita, oppi jää hyvin päähän. 

– Järjestän mielelläni laboratoriotöitä, koska ne saavat opiskelijat innostumaan. Tehdessään itse kokeita monen uteliaisuus herää, ja he haluavat oppia lisää.  

Mainan mukaan tekeminen pitää kurssin tunnelman rentona. Opiskelijat uskaltavat esittää kysymyksiä ja jutella kokeiden lomassa. 

– Laboratorioon sopivat huvittavat esimerkit. Kun havainnollistan molekyylien liikettä, vertaan sitä tanssilattiaan: molekyylit liikkuvat kuin taitavat tanssijat, jotka tietävät, mihin suuntaan lattiaa kierretään, jotta vältytään törmäyksiltä. 

Parempia kuin opettajansa 

Toisinaan opiskelijat tulevat kurssille vain suorittaakseen sen nopeasti pois alta. Silloin on tärkeää, että opettaja kertoo, mitä hyötyä kurssin sisällöistä on ja miten ne liittyvät omaan alaan.  

– Autan opiskelijoita yhdistelemään asioita ja varmistan, että he käsittävät, miten ilmiöt liittyvät niihin taustatietoihin, joita heillä on jo valmiiksi. 

Esimerkiksi betaglukaanin ja kauran yhteyksistä kuultuaan opiskelijat ehkä miettivät, miten betaglukaani syntyy tai kuinka paljon ihmisen kuuluisi sitä saada. Vastauksia saadessaan he rakentavat yhteyksiä asioiden välille. He oppivat muistamaan kokonaisuuksia, jotka pysyvät päässä pitkään. 

– Joskus opiskelijat tulevat pitkän ajan jälkeen luokseni, ja pyytävät apua, koska he tekevät tutkielmaa aiheesta, jota kerran heille opetin. Se on palkitsevaa. Pidän opiskelijoiden motivoinnista ja ohjaan heitä olemaan parempia kuin minä olen.