— Minulla on Suomen paras työpaikka, Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström iloitsee.
— Siltä se tuntuu joka aamu, kun saavun tänne. Eläimet, kalliot, äänet, tuoksut… on etuoikeus työskennellä näin poikkeuksellisessa paikassa.
Eläintarhatyö tuntuu merkitykselliseltä näinä lajien sukupuuttoon kuolemisten aikoina.
— Maailmanlaajuisesti eläintarhat suojelevat satoja eläinlajeja pitämällä niitä vaihto-ohjelmillaan geneettisesti riittävän laveina ja elinvoimaisina, Hellström kertoo.
Korkeasaaren suojeluvastuulla ovat tällä hetkellä Markhorn-kierteissarvivuohet. Paikka osallistuu eläinten suojeluun myös myöntämällä rahoitusta erilaisille suojeluhankkeille ja on mukana eläinlajien luontoon palautuksissa.
— Erityisen suuri vaikutus työllämme on aina silloin kun kävijöissä vahvistuu ajatus siitä, että eläinten suojelu on tärkeää.
Eläinlääkäriksi ja politiikkaan
Hellström valmistui Helsingin yliopistosta eläinlääkäriksi vuonna 2000. Alavalintaan vaikuttivat nuorena ahmitut James Herriotin suosikkikirjat yorkshireläisen eläinlääkärin edesottamuksista.
— Ajattelin, että tuossa on unelmatyöni! Saada olla eläinten kanssa tekemisissä ja opiskella paljon.
Hellström opiskeli tohtoriksi asti ja väitteli vuonna 2011 elintarvikehygienian alalta. Väitöskirjassaan hän tutki listeria-bakteerin geenejä.
— Huomasin silloin, että äärimmäisen pikkutarkka ja syvälle geenitason asiantuntijuuteen uppoutuminen ei ole oma juttuni. Kaipasin laajempia linjoja työssäni, ja päädyin Eviraan neuvottelevaksi virkamieheksi ennen nykyistä työtäni.
Politiikassakin Hellström on ollut mukana. Hän toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa vihreiden riveissä vuodet 2001—2012. Yliopistoaikoinaan hän löysi itsensä sujuvasti eläinlääketieteellisen korkeakoulun ylioppilaskunnasta, HYY:n hallituksesta, konsistorin jäsenenä ja kollegion varapuheenjohtajana.
Jotkut lähtevät politiikkaan siksi, että kokevat jonkin asian, vaikkapa vanhusten hoidon, olevan pielessä ja lähtevät sitä asiaintilaa parantamaan.
— Vaikka olen pitkään kokenut suurta paloa lajien sukupuuton ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, en lähtenyt päättäjäksi vaikuttaakseni vain näihin asioihin. Olen yleisesti halunnut osallistua enkä vain seurata sivusta, miten asiat maailmassa etenevät.
Yliopisto näkyy ja kuuluu
Hellström iloitsee yliopiston nykyisestä näkyvyydestä yhteiskunnassa.
— Yliopisto tekee sellaisia juttuja, joihin kiinnostaa osallistua! Käyn alumnitilaisuuksissa ja kuuntelemassa Tiedekulmassa muun muassa ilmastonmuutosaiheisia keskusteluja.
— Tutkitun tiedon levittäminen on tarpeellista tässä ajassa, kun kaikenlaista epämääräistä viestintääkin liikkuu kaikkialla.
Tutkimustyötä Hellström on mukana virittämässä myös Korkeasaareen. Tutkimusyhteistyötä tehdään jo Helsingin yliopiston kanssa.
— Aiomme keskittyä tarhattujen eläinten hyvinvoinnin tutkimukseen. Ensimmäinen tavoite on löytää menetelmiä, joilla tätä hyvinvointia voidaan mitata. Mielelläni näkisin tulevaisuudessa tekevämme yhä enemmän yhteistyötä.
Hellström uskoo viihtyvänsä eläintarhatyössä erinomaisesti eläkepäiviinsä asti. Entä sen jälkeen?
— Pyrin kenties takaisin kunnallispolitiikkaan. Vaalilause ainakin on jo mielessä, johtaja kertoo hymyillen.
— Kävelen harrastuksekseni Helsingin katuja aakkosjärjestyksessä läpi. 370 katua 4000:sta on jo kuljettu, ja menossa on Haavikatu. Kun sitten aloitan kampanjoinnin, sloganini on: ”Tunnen tämän kaupungin!”.