Ympäristön kantokykyyn liittyvien faktojen kiistäminen on tyhmää ja vaarallista. Talouden reunaehdot täytyy määritellä uudelleen, ympäristöekonomian professori sanoo.

Ilmastonmuutos on ihmisen koskaan kokemista haasteista suurimpia. Miten luonnon kantokyky sovitetaan yhteen hyvinvoinnin kanssa? Talouskasvusta puhumattakaan.

Asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että luonnonvarojen käyttö on tällä hetkellä kestämätöntä, ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen sanoo. Ongelman ratkaisemisesta sen sijaan väitellään.

Ympäristötaloustieteen valtavirrassa ajatellaan, että ratkaisu on kestävä talouskasvu ja kehitys. Herman E. Dalyn tapaiset ekologisen taloustieteen edustajat puolestaan uskovat, että talouskasvu ei ole mahdollista, vaan talouden materiaalivirta tulee minimoida. Kolmas suuntaus on degrowth-liike, jonka mukaan elintasoa on alennettava ja materiaalien käyttöä vähennettävä.

Luonnon väärä hinnoittelu

Kyse on varsin yksinkertaisesta yhtälöstä: mitä enemmän kulutamme luontoa raaka-aineina, sitä pahemmin luonto pilaantuu ja sitä huonommassa tilassa ovat ihmiselle elintärkeät ekosysteemipalvelut.

Ekosysteemipalvelut ovat taloustieteen käsite kaikelle sille, mitä luonto ihmisille antaa, alkaen hapesta ja juomavedestä. Perinteinen taloustiede ei ole laskenut tarjoomuksille hintaa.

– Modernilla markkinataloudella on aina taipumus käyttää liikaa luonnonvaroja ja suojella niitä liian vähän, professori Ollikainen summaa.

– Siksi yhteiskunnan pitää puuttua tilanteeseen säätelemällä. Sen tehtävä on löytää järkevä tasapaino.

Ollikainen on myös Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja.

Murros on jo tapahtunut

Vihreän rakennemuutoksen tarpeesta vallitsee varsin hyvä kansainvälinen yhteisymmärrys. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista on pakko katkaista.

– Fossiilisia polttoaineita tuetaan silti sata kertaa enemmän kuin uusiutuvia. Kun tämä saadaan muutettua, se jo vie meitä pitkälle, entinen ympäristöministeri, kansanedustaja Ville Niinistö toteaa.

Niinistön mukaan suurimpien rahoittajien toiminnassa on jo tapahtunut murros. Ympäristöön kylmästi suhtautunut Maailmanpankki esimerkiksi rahoittaa enää kestäväksi arvioimiaan maataloushankkeita.

Ollikainen uskoo myös päästökauppaan. Hänen mukaansa se on ainoa mekanismi, jolla talouskasvu voidaan irrottaa päästöistä: talous voi kasvaa vaikka päästöt vähenisivät.

Koulutus on askel eteenpäin

Maailmassa on satoja miljoonia absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella eläviä. Köyhyyden vähentäminen ja talouskasvu ovat siksi edelleen Ollikaisen mukaan välttämättömiä.

Äärimmäinen köyhyys on myös yksi ympäristöongelmien syy: metsät hakataan polttopuiksi, jos vaihtoehtoja ei ole.

Monet kehitysmaita kiusaavista ympäristöongelmista on kehittyneissä maissa jo ratkaistu, kuten kivihiilen polton pienhiukkaspäästöt ja vesistöjen ravinnekuormitus.

– Ratkaisuja voisi viedä kehitysmaihin, jos koulutustaso, infrastruktuuri ja ympäristösääntely saataisiin kuntoon, Ollikainen sanoo.

Markku Ollikainen ja Ville Niinistö puhuivat yliopistolla maanantaina 1.12. SOSTEn, Suomen ICSW-toimikunnan ja Sosiaalipoliittisen yhdistyksen järjestämässä kansainvälisen sosiaalipolitiikan iltapäivässä.