Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että kuvien tulkinta vaatii harjoittelua. FM Markus Hilander tutki kuvien maantieteellistä tulkintaa näyttämällä Etelä-Afrikassa ja New Yorkissa otettuja digitaalisia valokuvia lukioikäisille nuorille: He tulkitsivat valokuvien sisältöjä omiin kokemuksiinsa ja arkielämän tapahtumiin peilaten. Sen sijaan maantieteen käsitteistö loisti poissaolollaan nuorten vastauksissa, vaikka kyselyyn vastattiin lukion maantieteen oppitunneilla.

Tutkijan mukaan maantieteen kouluopetuksessa ei tule tyytyä vain käyttämään valokuvia, kun kuvilla havainnollistetaan esimerkiksi nuoren ja vanhan poimuvuoriston eroja. Valokuvan tulkinnassa kuvaa pitäisi tarkastella eri näkökulmista, kuten eläytymällä valokuvan esittämään tilanteeseen ja pohtimalla, mitä itse tekisi valokuvan esittämällä alueella, jos olisi siellä lomalla.

– Tällöin valokuvan tulkinnassa ei välttämättä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta, jonka opiskelijan tulisi tuottaa opettajalle. Oma tulkinta tulee perustella, Markus Hilander sanoo.

Maisemaa paikannetaan
maantieteen avulla

Väitöstutkimuksen mukaan valokuvan esittämää maisemaa voidaan yrittää paikantaa maantieteellisten vihjeiden avulla. Näitä valokuvissa näkyviä vihjeitä ovat esimerkiksi julkisen liikenteet opasteet, tienviitat ja tunnetut rakennukset, kuten Helsingin päärautatieasema ja New Yorkin Empire State Building.

– Nämä vihjeet mahdollistavat nuoren hallitseman maantieteellisen tiedon ja osaamisen soveltamisen kuvan tulkintaan, Hilander kertoo.

Hilanderin tutkimuksessa valokuvan maantieteellisten vihjeiden huomioimista lisäsi valokuvan ympärille piirtäminen. Valokuvan esittämää maisemaa ikään kuin jatkettiin piirtäen. Tällöin Manhattanilla otetun valokuvan laidassa puoliksi näkyvän Broadway-tiekyltin huomioi useampi lukiolainen.

Maantieteellinen medialukutaito
tärkeää

Väitöstyön mukaan opetuksen tulisi tarjota nuorille mahdollisuuksia nauttia erilaisista teksteistä. Yhden mahdollisuuden tähän tarjoavat opetussuunnitelmien geomediataidot, jotka Hilander mieltää maantieteellisiksi medialukutaidoiksi.

– Niiden puitteissa voidaan tulkita esimerkiksi sarjakuvien ja mainosten maantieteellistä sisältöä: miten niiden aiheet linkittyvät ajankohtaisiin ja globaaleihin tapahtumiin ja miten esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksia voidaan esittää niissä väärin.

Hilanderin kyselyyn vastanneiden kansainvälisten asiantuntijoiden mukaan geomedialla ei tarkoiteta perinteistä kuvatulkintaa, vaan karttojen piirtämistä ja tulkintaa tietokoneella. Esimerkiksi uudistuneessa, sähköisessä maantieteen ylioppilaskokeessa kokelaita ei ole vielä pyydetty piirtämään karttaa tietokoneella, koska se veisi vastausaikaa.

Sähköisen maantieteen ylioppilaskokeen painopiste on siirtynyt aineistojen tulkintaan, ymmärtämiseen, prosessointiin ja soveltamiseen.

– Mainittuja ajattelutaitoja tulee kehittää ja harjoitella myös kuvatulkinnan yhteydessä, Hilander toteaa.

Filosofian maisteri Markus Hilander väittelee kasvatustieteellisessä tiedekunnassa keskiviikkona 24.5. kello 12 aiheesta Kuvatulkinta ja maantieteellinen tarkkaavaisuus: semioottinen ajattelutapa nuorten visuaalisen lukutaidon osana. Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa.

Vastaväittäjänä toimii professori Janne Seppänen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Sirpa Tani.

Julkaisun sähköinen versio on luettavissa e-thesis palvelussa.

Lisätiedot:

Markus Hilander
puh. 040 083 5353
markus.hilander@helsinki.fi

Markus Hilander valmistui maantieteen ja biologian aineenopettajaksi Helsingin yliopistosta 2011. Tällä hetkellä hän toimii muun muassa Biologian ja maantieteen opettajien liiton Natura-lehden toimituskunnassa.