Miten kasveista ja eläimistä syntyy luonto?

Päiväkotilapsia, pari kourallista tutkijoita, perhosentoukkia ja mikroskooppi. Tällä reseptillä Viikissä leivotaan tieteestä kiinnostuneita ihmisiä – ja toivottavasti 2020-luvun tutkijoita.

Voisi olettaa, että parikymmentä tarhaikäistä lasta löytyy helposti Viikin Biokeskus 3:n tutkijahiljaisuuden keskeltä korvia höristelemällä.  Tosiasiassa tarvitsen oppaan löytääkseni perille kurssisaliin, jossa lapset laskevat härmäsienen pilaamia heinäratamon lehtiä, tiiraavat mikroskoopilla kasvin juuria ja punnitsevat sympaattisen karvaisia täpläverkkoperhosen toukkia.

Vaimean puheensorinan keskeltä nousee silloin tällöin kikatusta, ja joku lapsista uskaltautuu tarjoamaan toukalle kävelyretken kämmenellään. Muuten kaikki istuvat kieli keskellä suuta pöytärykelmien ääressä piirtämässä, kirjoittamassa ja merkitsemässä numeroita ylös aikuisten avustuksella. Välillä vaihdetaan rastia, uusiin tehtäviin.

Naapurilaboratorion tunnelma on yhtä keskittynyt. Erivärisiä nesteitä pipetoidaan pieni valkoinen takki päällä ja suojalasit silmillä kuin ammattilaiset. Näyttää oikealta tieteeltä!

Juuri siihen akatemiatutkija Anna-Liisa Laine haluaa tarjota mahdollisuuden. Hänen tutkimusryhmänsä ideoima ja toteuttama Tiede tulee tarhaan on kaksi tuntia kestävä työpaja, jossa lapset pääsevät kokeilemaan tieteen tekemistä.  Lisäksi päiväkotiarjessa voidaan havainnoida luontoa ja tehdä kokeita teemaan liittyvän vinkkivihon avulla. Mukana on tällä hetkellä kolme päiväkotia.

– Lapset saavat mahdollisuuden tutustua siihen, miten monilla tavoilla eri eläin- ja kasvilajit kytkeytyvät luonnossa toisiinsa, Laine sanoo.

Tyttöjen tiede

Työpajassa on ilmeisen hauskaa, mutta taustalla on myös vakavia tavoitteita. Laine tahtoo osoittaa, että tiede kuuluu sekä tytöille että pojille.

– Naisia syrjitään tiedemaailman monilla tasoilla, ja naiset myös helpommin luopuvat lupaavastakin tutkijanurasta. Työpajoissa haluamme rikkoa tutkijoihin liitetyt stereotypiat ja esitellä tieteen hauskana harrastuksena, joka ei katso ikää tai sukupuolta, sanoo Laine, jonka johtamaan tutkimusryhmään kuuluu niin isiä kuin äitejä.

Lapset ohjaajineen poistuvat kahden tunnin tiederupeamasta riemukkaasti hälisten. Heillä on vuorossa eväshetki, ja tutkijat puolestaan alkavat järjestellä salia seuraavaa päivää varten.