Sotavammojen tai sukupuolidysforian hoitaminen ovat plastiikkakirurgin tapoja tehdä maailmasta parempi paikka
Nykyaikaisella hoidolla ihmisiä pystytään pelastamaan syrjäytymiseltä ja itsemurhilta, plastiikkakirurgian professori Virve Koljonen sanoo.

Uutinen on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2023.

”Napalmityttö” Kim Phúcin huuto on ikonisimpia sotakuvia Vietnamista. Pahoin palaneen Phúcin henkiinjäämisessä ratkaisevia olivat plastiikkakirurgi Aarno Rintalan hänelle tekemät ihonsiirrot.

Sodat kaikkiaan ovat olleet merkittävä kirurgian kirittäjä, plastiikkakirurgian professori Virve Koljonen toteaa. Sodissa kasvovammoja saaneiden korjausleikkaukset myös näyttävät vastaansanomattomasti, millainen auttava voima plastiikkakirurgia on.

Vähintään yhtä avoimia olemme ajatukselle, ettei yksikään vauva ansaitse synnynnäisiä kehityspoikkeamia.

Kun sikiöllä todetaan kasvojen kehityspoikkeama kuten huulihalkio, vaikeaa tietoa työstävät ensin vanhemmat. Sylissä on pian vastasyntynyt, joka ei vastaakaan söpöyden mielikuvia. Vauvalla ei ole sitä ruususuuta, jonka ihastelu tavallisesti voitelee vanhempien kiintymystä edistämällä oksitosiinin eritystä.

Poikkeama kuormittaa myös lasta. Sosiaalisten ja psyykkisten jälkien lisäksi syntyy fyysisiä ongelmia imemis- ja puheentuottovaikeuksista korvatulehduksiin.

— Korjaamattomina kasvojen alueen kehityspoikkeamat lisäävät syrjäytymisen ja jopa itsemurhan riskiä, Koljonen kertoo.

Sama pätee sukupuolidysforiaan: niihin ihmisiin, jotka kokevat ristiriitaa sukupuoli-identiteettinsä ja heihin ulkoa liitetyn sukupuolen kohtaamattomuudesta.

— Sukupuolen moninaisuus on ollut olemassa yhtä kauan kuin me ihmiset. Sukupuolidysforiaa voidaan hoitaa. Plastiikkakirurgin tehtävä on korjata sukupuolen ulkoiset merkit sukupuolta vastaaviksi.

Plastiikkakirurgian uusi professori Virve Koljonen piti juhlaluentonsa Helsingin yliopiston päärakennuksessa 7.12.

 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.