Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2023.
1990-luvulla Japanissa tehtiin paljon itsemurhia. Talous sakkasi, yritykset painostivat työntekijöitä ylitöihin ja moni oli henkisesti kovilla.
— Mutta ennen 1990-luvun loppua Japanissa ei juuri tunnettu lievän masennuksen käsitettä, käytännöllisen filosofian tutkijatohtori Tuomas Vesterinen kertoo.
Vuosikymmenen lopulla lääkeyritykset saivat luvan mainostaa masennuslääkkeitä. Japanilaiset nappasivat termin käyttöönsä: itsemurhan tehneethän olivat ajautuneet masennukseen!
— Käsite, jonka kautta ihmiset suodattivat oireitaan, muuttui.
Tämä on esimerkki siitä, kuinka kulttuuri ja opitut ajattelutavat vaikuttavat siihen, miten ihmiset hahmottavat psyykkisiä häiriöitä.
Länsimaissa on totuttu puhumaan masennuksesta, skitsofreniasta ja syömishäiriöistä kuin ne olisivat samanlaisia tosiasioita kuin orava tai salmiakki. Tosiasioita ne kyllä ovat, Vesterinen ajattelee, mutta monimutkaisempia ja muuttuvaisempia.
Yksi keskeinen piirre psykiatrisissa häiriöissä on niin sanottu sosiaalinen silmukkavaikutus. Psykiatrian diagnoosiluokat määritellään havainnoimalla ihmisten oireita. Annetut diagnoosit taas saavat ihmiset oirehtimaan eri tavalla, mikä pitää ottaa huomioon, kun diagnoosimääritelmiä päivitetään.
— Silmukkavaikutuksen takia mielenterveyshäiriöt muuttavat koko ajan olemustaan, minkä takia niitä on hyvin vaikea luokitella.
Mikään luonnonlaki ei myöskään määrää, millainen mielenelämä on normaalia. Psyykkisten häiriöiden rajanveto on aina valinta.
Tuomas Vesterinen väitteli 5.5. Helsingin yliopistossa filosofian alalta aiheesta Socializing psychiatric kinds: A pluralistic explanatory account of the nature and classification of psychopathology.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.